En pelaa golfia (ellei minigolfia lasketa), joten miksi sitten lainasin jo toisen kokoelman golftarinoita? No, siksi että P. G. Wodehouse kirjoittaa niin mainiosti, täysin vakavissaan ja silti hervottoman hauskasti: Vanhin Jäsen - lisää kuolemattomia golftarinoita (Viestintä Tarmio, 1991; suom. Janne ja Hannu Tarmio; ISBN 951-95803-2-8).
Kirjan piirroskuvat ovat peräisin Punch-lehdestä ja sopivat hyvin tarinakokoelman henkeen.
Ja mistä tässä sitten on kyse? No, milloin mistäkin, mitä vain golfklubin terassilla tarinoiva Vanhin Jäsen saa päähänsä. Esimerkkinä Ramsdenin ja Eunicen hyvin epätodennäköinen rakkaustarina, jossa golf-peli sai aikaa varsin omalaatuisen muutoksen siinä miten Eunice suhtautuu sosiaalisesti kömpelöön Ramsdeniin.
Jotain herttaisen yhdentekevää ja samalla viiltävän inhimillistä näissä golf-pelistä kertovissa tarinoissa on.
Tekstit
suburbian
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti