Julkaisin Valopolussa vuonna 2013 kuukausittain kolmisenkymmentä kirja-arviota. Seuraavassa on lista kirjoista jotka kussakin kuussa tekivät suurimman vaikutuksen suhteessa ennakko-odotuksiin:
- joulukuu: Lawrence Norfolk: John Saturnall's feast
- marraskuu: J. G. Granö: Altai - vaellusvuosina nähtyä ja elettyä
- lokakuu: Cormac McCarthy: Menetetty maa
- syyskuu: Käsivarren suurtunturit
- elokuu: Colm Tóibín: Brooklyn (ja varasijalla Richard Ford: Canada)
- heinäkuu: Kurt Vonnegut: Hui hai - eli Jäähyväiset yksinäisyydelle
- kesäkuu: Nate Powell: Swallow me whole
- toukokuu: P. G. Wodehouse: Fred-setä järjestää (ja varasijalla Tom Piccirilli: The last kind words)
- huhtikuu: Juha Itkonen: Hetken hohtava valo (ja varasijalla Cheryl Strayed: Wild - from lost to found on the Pacific Crest Trail)
- maaliskuu: Anni Nykänen: Mummo
- helmikuu: Cormac McCarthy: Veren ääriin, eli Lännen punainen ilta (ja varasijalla Lauri ja Jaakko Ahonen: Pikku Närhi)
- tammikuu: Pentti Sammallahti: Here far away - photographs from the years 1964-2011
Koska joinakin kuukausina oli taso sen verran kova, laitoin yllä esille myös muutaman varasijalle kivunneen teoksen. Ne olisivat pärjänneet muina kuukauksina kärkisijalle. Niin, ja se pitää vielä huomata, että jätin listasta pois lukemani Thomas Bernhardin teokset, koska kaikki ne olisivat olleet ykkössijalla, mikä olisi ollut epäreilua muita kohtaan.
Listalla on teoksia laidasta laitaan satiirista tragediaan, valokuvakirjasta romaaniin ja tietokirjasta fantasiaan. Kolme sarjakuvateosta mahtui myös mukaan. Makuni kirjallisuuden suhteen on monipuolistumaan päin, mikäli se ylipäänsä on mahdollista. Lähes kaikki kelpaa, kunhan tekijä on työnsä osannut.
Jäin viime vuonna hiukan siitä tahdista millä kirjoittelin tänne Valopolkuun vuonna 2012, jolloin postauksia kertyi peräti 519. Nyt postauksia oli 417, joista puolisen tusinaa oli muuta kuin kirja-arvioita.
Kirjoja tuli luettua yli 400, tosin ihan kaikista kirjoista en postauksia kirjoittanut, vaikka siihen pyrinkin, jotta jälkeenpäin tietäisin mitkä kirjat on tullut luettua tai ainakin jollain tasolla noteerattua.
Luulen että tahti tästä vielä hiljenee, ihan yhtä lailla ei kirjojen lukeminen innosta kuin vuosi tai pari sitten, joululomallakin jäi saldo laihaksi, kahteen-kolmeen kirjaan. Tosin varastossa on jo luonnosteltuja kirja-arvioita siinä määrin että pariin kuukauteen ei postauksista tule pulaa.
Tekstit
4 kommenttia:
Lukutahtisi on kyllä huikea! Vertailimme juuri kirjabloggaajien kesken vuoden aikana luettujen kirjojen määriä (jotkut laskivat mukaan myös sarjakuvat ja lastenromaanit, mutta kukaan ei tainnut sisällyttää lukuun kuvakirjoja), ja kyllä "ennätys" taisi olla reilu 300 kirjaa, mutta useimmat nopeimmistakin lukijoista olivat lukeneet "vain" (!) n. 150–200 kirjaa. Itse en ole laskenut, mutta arvioisin viime vuonna lukemani kauno- ja tietokirjallisuuden (ml. lastenromaanit) yhteismääräksi noin 100 kirjaa.
Kun kirjoitin "lukemisesta", tarkoitin sillä myös sarjakuvakirjoja ja valokuvakirjoja. Vuosi 2013 oli itselleni sarjakuvien vuosi, innostusta riitti jopa pitkien (ja lopulta puuduttavien) sarjakuvakirjasarjojen lukemiseen.
Vuoden 2013 paras kirja olisi Thomas Bernhardin teos, mikä tahansa tai kaikki ne, ehkä kuitenkin erityisesti elämäkerran osat Kylmyys - eristys ja Muuan lapsi.
Tai toisaalta vuoden 2013 paras kirja voisi olla myös Pentti Sammallahden valokuvakirja Here far away - photographs from the years 1964-2011. Tämä teos on suurenmoinen, tosin myös haastava, sillä jo yksikin kirjan valokuva voi viedä minuuttikaupalla aikaa, eikä sittenkään tunne kuin raapaisseensa sen "lukemisessa" kuin vähän pintaa.
En ole itse koskaan osannut ottaa mustavalkoisia valokuvia, vaikka joskus olen yrittänyt, mutta Sammallahti on ehdoton suosikkini, yhtä lailla kuin värivalokuvissa Sam Abell. Ja sekin tuossa kirjassa on, että kuvien laatu on aivan erinomainen, niin hyvä kuin se valokuvakirjassa ylipäänsä voi olla, toisin kuin esimerkiksi joissakin Ansel Adamsin tuotannosta tehdyissä kirjoissa, joista osa on aivan ala-arvoisia.
Sammallahden kirja oli pitkään loppuunmyytynä, mutta kirjastosta sain sen nähtäväksi, ja lopulta sain myös ostettua siitä oman kappaleen.
Onnittelut kunnioitettavasta saldosta!
Vielä muuten ehtii (12.1) Sinebrychoffille katsomaan mm. Sammallahden, Kovalaisen ja muutaman muun mainioita puita.
Sammallahden näyttely on ollut aika ajoin mielessä, mutta taitaa kyllä jäädä. Rämpiminen suolla Nuuksiossa houkuttaa kovasti tänään, vaikka nyt ei taida voida puhua "ulkoilusta valoisana aikana" edes keskipäivällä.
Lähetä kommentti