Håkan Nesser lopettaa viisiosaisen Barbarotti-sarjan tähän romaaniin, jossa monet langanpäät kudotaan yhteen: Pikku-Burman teurastajatar (Tammi, 2015; suom. Päivi Kivelä; ISBN 978-951-31-7798-0).
Pidin Nesserin aiemmasta van Veeteren -jännärisarjasta, eikä tämäkään sarja huono ole, mutta ei samalla tavalla iskenyt, ikään kuin Nesser olisi menettänyt otettaan ja kykyä pureutua ihmiselämään. Mukana on paljon uskonnollista tematiikkaa, joka tuntuu osin päälleliimatulta, eikä puhutellut ainakaan minua.
Rikoskonstaapeli Barbarotti toipuu suuresta surusta. Töissä hänelle annetaan terapiamielessä vanha, selvittämättä jäänyt tapaus. Tai oikeastaan kaksi. Ellen Bjarnebo tunnetaan Kymlingessä Pikku-Burman teurastajattarena, joka 20 vuotta aiemmin tappoi ja paloitteli miehensä perheen surkealla maatilalla. Ellen liittyy myös tuoreempaan Arnold Morinderin katoamistapaukseen. Morinder asui Ellenin kanssa, joten kaikki tietenkin olettavat, että hänetkin on paloiteltu. Barbarotti alkaa tutkia salaperäisen naisen taustoja, löytää perheväkivaltaa ja hyväksikäyttöä, ja alkaa epäillä, ettei kaikki olekaan kuten on luultu. Mutta missä on Ellen Bjarnebo nyt?
Ruotsalaisen rikoskirjallisuuden kärkinimiin kuuluvan Håkan Nesserin rikosromaaneissa pääpaino on ihmiskuvauksella ja psykologisella otteella. Hänet tunnetaan älykkään ovelista Barbarotti- ja van Veeteren -sarjoista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti