George Saundersin novellit kertovat niin sanotun amerikkalaisen valkoisen roskaväen elämästä, todellisuudesta joka on kaukana rahan ja vallan eliitin elämästä: Joulukuun kymmenes (Siltala, 2015; ISBN 978-952-234-285-0).
Novellit ovat satiirisia mutta samalla yllätyksellisen hauskoja, ja täynnä piikkejä jotka satuttavat lukijaa. Pohjalla aistii myötätuntoa kuvauksen kohteita kohtaan, mutta helpolla kirjailija ei heitä päästä, eikä lukijaakaan.
Kunniakierros
Oksat
Pentu
Pako hämähäkin sydämestä
Paimenkirje
Al Roosten
Semplica-päiväkirjat
Kotiin
Ritarillinen fiaskoni
Joulukuun kymmenes
Amerikkalaisen nykykirjallisuuden omaperäisimmän tyyliniekan George Saundersin Joulukuun kymmenes on kokoelma satiirisia näkymiä amerikkalaislähiöiden rahvaasta. Saunders kirjoittaa järkyttävän hauskasti synkistä aiheistaan: sieppauksesta, raiskauksesta, itsemurhasta, sotatraumoista.
Pikkuporvarillisen esikaupunkielämän kuvaus kääntyy salakavalasti dystopiaksi, jossa nurmipihojen koristeeksi aidataan kehitysmaiden köyhälistöä. Vankilan asukit ovat koekaniineita, joihin pumpataan mielialalääkkeitä ja joita pistetään parittelemaan ristiin rastiin. Teinipoika todistaa naapurintytön sieppausyritystä, sotaveteraani kamppailee sopeutuakseen siviiliin, syöpäpotilas vaeltaa talviseen metsään pakastuakseen hengiltä.
Saunders poukkoilee taiturimaisesti kielen eri rekistereissä ja sekoittaa henkilöhahmojen persoonalliseen puheeseen ajatuksia, haaveita ja päänsisäistä sekasotkua. Hän on julma ja brutaali moralisti, jonka polttoaine on eksistentialistinen pahoinvointi. Silti niminovellin pakkashuurut lämpenevät kirjan lopussa toiveikkuuteen. Kaiken yllä lepää satiirin huntu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti