Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Jari Järvelän trilogian toinen osa odotti lukemistaan jonkin aikaa, ja kun lukemisen vihdoin aloitin, romaanin ensimmäinen sivu jotenkin töksähti, tulin miettineeksi olenko sellaisessa mielentilassa että tätä pystyn lukemaan: Tyttö ja rotta (Tammi, 2015; ISBN 978-951-31-8343-1).



Sitten kuitenkin kävi kuten trilogian ensimmäisen romaanin kanssa, luin romaanin yhdellä rykäisyllä, eikä se tehnyt tiukkaakaan, suorastaan ahmin kirjan sivuja, ja melkeinpä toivoin että luettavaa olisi ollut enemmänkin. Tiukka ja tiivis kerronta teki romaanista mahtavan lukukokemuksen, mitään turhaa tai ylimääräistä ei mukana ollut. Yllätyksiä oli sopivan paljon, ja juoni piti kutinsa viimeiselle sivulle saakka.

Tässä leikissä rotta on aina kotona. Oikeastaan tämä ei ole edes leikkiä. Tässä syntyy ruumiita. Berliini. Vallattu talo. Alakertaa asuttaa hupparikansa. Yläkerrassa piilossa katseilta seinänkokoinen signeeraamaton taideteos, josta monet ovat valmiita maksamaan maltaita ja jonka tekijää poliisit ovat jahdanneet jo vuosia. Kun Metro eräänä aamuna palaa graffitikeikalta majapaikkaansa Berliinissä, vastassa on kasa ruumiita. Joukossa on myös hänen läheinen ystävänsä Koskelo. Vallatun talon vintiltä puuttuu kokonainen seinä, jota on koristanut maailmankuulun graffititaiteilija Banksyn työ. Kun työ ilmestyy nettihuutokaupan sivuille, Metro päättää puuttua asiaan. Ajojahti vie Metron takaisin Kotkaan, jonka hän uskoi hylänneensä ikuisiksi ajoiksi. Kotikaupungissaan hän joutuu kohtaamaan paitsi vartijan joka tappoi hänen rakastettunsa, myös vanhat ystävät jotka ovat pettäneet hänet. Pian takaa-ajajasta tulee takaa-ajettu.

Kotkalaisen Jari Järvelän dekkaritrilogian toinen osa Tyttö ja rotta jatkaa arvostelumenestykseksi nousseen Tytön ja pommin tarinaa.