Dean Koontz: Odd hours

Olen nyt päässyt siihen Dean Koontz romaanisarjan teokseen, jonka jälkeisistä tapahtumista aloitin lukemisen: Odd hours (Harper, 2009; ISBN 978-0-00-726755-2). Novellimittainen teos Odd Interlude jatkaa siitä mihin tämä romaani päättyy. Ja seuraavaa teos Odd Apocalypse on kirjastosta jo varattuna.



Milloinhan viimeksi olen yhtä nopeaan tahtiin lukenut jonkin kirjasarjan teoksia? Nämä Odd Thomas -romaanit kiehtovat minua, vaikka kieltämättä ei tämä paljon pikaruokaa kummempaa ole. Silti, kerta kerran jälkeen olen kirjaan tarttunut ja lukenut sen melkoista vauhtia loppuun asti.

Ehkä kyse on siitä, että Koontz on luonut Odd Thomasissa sankarin, joka yhdistää monia hyvin epätodennäköisiä aineksia: itseensä humoristisesti suhtautuvan sankari kertoo uskomattomista tapahtumista ikään kuin lukijalle tarinoiden. Tämä nuori ja elämänkokemukseltaan rajoittunut ja naivilta vaikuttava päähenkilön tuntuu kantavan koko maailman murheita niskassaan. Lisäksi Koontz onnistuu kauhu- ja jännityskirjallisuuden tyylilajin yhdistämisessä tilannekomiikan tyylilajiin ilman että kerronnan uskottavuus siitä kauheasti kärsii.

Ja sitten on romantiikka, se miten Odd suhtautuu kuolleeseen tyttöystäväänsä Stormyyn. Näin hän juttelee Birdie-nimiselle naiselle, jolla tuntuu olevan samankaltaisia kykyjä kuin Oddillakin:

Because Birdie seemed to expect me to elucidate, I fumbled out what I thought she might want to say herself: "Grief can destroy you - or focus you. You can decide a relationship was all for nothing if it had to end in death, and you alone. Or you can realize that every moment of it had more meaning than you dared to recognize at the time, so much meaning it scared you, so you just lived, just took for granted the love and laughter of each day, and didn't allow yourself to consider the sacredness of it. But when it's over and you're alone, you begin to see it wasn't just a movie and a dinner together, not just watching sunsets together, not just scrubbing a floor or washing dishes together or worrying over a high electric bill. It was everything, it was the why of life, every event and precious moment of it. The answer to the mystery of existence is the love you shared sometimes so imperfectly, and when the loss wakes you to the deeper beauty of it, to the sanctity of it, you can't get off your knees for a long time, you're driven to your knees not by the weight of the loss but by gratitude for what preceded the loss. And the ache is always there, but one day not the emptiness, because to nurture the emptiness, to take solace in it, is to disrespect the gift of life.”

Tämänkertaisessa tarinassa Odd tutustuu erikoiseen raskaana olevaan nuoreen naiseen, Annamariaan, joka oli mukana myös teoksessa Odd Interlude. Jonkinlaisia vihjeitä siitä mikä tai kuka Annamaria on Koontz kyllä tarjoilee lukijalle, mutta mielenkiintoisella tavalla kertoja pimittää olennaista tietoa lukijalta. Kirjan kertoja (ja kirjan nimellinen kirjoittaja) Odd vihjaa yhteen jos toiseenkin kertaan mistä Annamariassa on kyse, mutta silti lukija jätetään puoliksi pimeään.

Ja mielenkiintoinen esimerkki Odd-sankarin toimista on se, että kun eräs roistoista epäonnistuu Oddin nujertamisesta ja lojuu tyrmättynä maassa, Odd tyhjentää miehen taskut, ottaa lompakon ja sieltä rahat ja laittaa ne takaisin miehen taskuihin, pitäen itsellään vain miehen henkilöllisyydestä kertovat vihjeet. Ylitsevuotavan rehellinen sankari, siitä tässä on kyse. Ja samalla Odd vihjaa lukijalle, että tarinankerronnallisista syistä hän tarvittaessa johtaa harhaan ja pimittää tietoa...