tiistai 24. syyskuuta 2013

Markku Saiha: Itämeren rannalla - valokuvaajan meriselityksiä

Markku Saihan kirja tuntui samalla hyvin tutulta ja aivan uudelta, ikään kuin olisin joitakin tämän kirjan kuvista nähnyt jo aiemmin, ja toisia taas en: Itämeren rannalla - valokuvaajan meriselityksiä (Docendo, 2009; ISBN 978-951-0-35159-8).



Olen aiemmin arvioinut yhden Saihan toimittaman valokuvateoksen, ja olisiko siinä ollut hänen valokuviaan? Tai sitten olen tätä nimenomaista teosta joskus selaillut.

Helmetissä oli joku antanut kirjalle viisi tähteä, ja kohtalainen onnistuminen tämä teos kyllä on, neljän tai viiden tähden arvoinen. Valokuvauksen tekniikasta tässä ei ole kyse, vaan valokuvista jotka kertovat luonnon ja saariston kokemuksesta, ja perinteestä joka on hiljalleen katoamassa.

Teoksen esittelyteksti kertoo hyvin mistä Saihan kirjassa on kyse:

Markku Saiha on aina palannut rantaan, katsellut horisonttiin ja miettinyt merelle lähtemistä. Veneellä, laivalla, talvella kelkalla, suksilla tai kävellen. Valokuvaajana, kalastajana ja Itämeren rannan asukkaana. Meri on aina kuulunut erottamattomana osana hänen elämäänsä. Itämeri muuttuu, ja se näkyy laivaliikenteen kasvuna ja uuden ydinvoimalan syntynä. Kehityksen suunta on selvä ja tahti vakaa. Harva meistä on kuitenkaan havahtunut huomaamaan, että satavuotinen saariston pienkalastajien ammattikunta on katoamassa ja sen mukana on poistumassa merkittävä osa rannikon kulttuuriperintöä ja luonnonmaisemaa. Merelle ei enää syty kalastusvaloja. Ennen sääteli luonto, tänään määrää ihminen. Kirjan vahvat kuvat ovat muistoja matkoista niin tyynelle kuin tuulisellekin Itämerelle. Tuhansista valotuksista on esiin noussut kuvaajalle tärkeitä otoksia, jotka jonain päivänä - muistin jo himmetessä - toivottavasti palauttavat meren suolaisen tuoksun ja veneiden äänet takaisin tajuntaan. Tämä upea ja koskettava kuvateos on myös visuaalinen kannanotto yhteisen Itämeremme suojelun puolesta.


Teoksen kuvissa ja teksteissä on parhaimmillaan eletyn elämän makua, mikä tekee kirjasta kokemuksen joka saa mietiskelemään elämää ja sen muotojen muuttumista pidempäänkin. Elämäntavat ja elinkeinot muuttuvat, säilyykö saaristolaisuus?



Ei kommentteja: