Håkan Nesserin rikosromaani jatkaa Gunnar Barbarottin tarinaa, sarjan toisena romaanina, ja taas ihmettelin Nesserin taitoa kirjoittaa, luoda omalaatuinen tunnelma joka tuntuu samalla uskottavalta että keksityltä: Kokonaan toinen juttu (Tammi, 2012; suom. Saara Villa; ISBN 978-951-31-6122-4).
Teoksen alkulehdillä Nesser kertoo, että kirjassa kuvattua Kymlingen kaupunkia ei ole olemassa kartalla, ja lisäksi hän toteaa jotain muutakin, mikä teoksen lopussa osoittautui mielenkiintoiseksi avaimeksi erittäin kieroon juoneen. Voisi sanoa että Nesser on keksinyt poliisien kiusaksi rikollisen, joka on harvinaisen epäluotettavaa lajia.
Olin muutamaan kertaan keksivinäni tarinan koukun, ja aika lähellä sitä olinkin, mutta Nesser kyllä löysi yhtä ja toista yllättävää mitä en osannut arvata.
Ja loppujen lopuksi teoksen juonelliset yllätykset ovat lukukokemuksen kannalta toissijaisia, sillä teoksen tunnelma, ja ehkä erityisesti Barbarottin yksityisen elämän kuvioiden muotoutuminen, piti otteessaan.
Teoksesta oli Helmetissä seitsemän arviointia, lopputulemana neljä tähteä, mikä osuu nappiin. Ihan täydellinen tämä dekkari ei ole, parhaat Van Veeteren -dekkarit ovat mielestäni omassa luokassaan, mutta omalaatuista tunnelmaa on tässäkin kirjassa, ei Nesser ole kertomisen taitoa kadottanut.
Barbarotti-dekkareita on kaiken kaikkiaan viisi. Pistin äskettäin suomennetun kolmannen osan varaukseen kirjastosta. Varauksia tähän Herra Roosin tarina -romaaniin oli yli sata, mitä en ihmettele.
Tekstit
happiness is five different crayons
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti