Gianrico Carofiglion dekkari oli nopealukuinen, mutta pidin hänen tavastaan kirjoittaa, se on kepeää ja ikään kuin sivumennen asioista jutustelevaa, mutta teemat ovat mitä tärkeimpiä: Silmät ummessa (Moreeni, 2012; suom. Lena Talvio; ISBN 978-952-254-100-0).
Kirjan esittelytekstissä kerrotaan dekkarista näin:
Guido Guerrierin toimistoon ilmestyy salaperäinen sisar Claudia, naisten turvakodin johtaja. Claudia tarvitsee asianajajaa yhdelle suojateistaan, Martinalle, jota entinen miesystävä on toistuvasti pahoinpidellyt ja edelleen ahdistelee. Vaikka miehellä on vaikutusvaltaisia suojelijoita, joita vastaan nouseminen tuntuu olevan sulaa hulluutta, Guerrieri ottaa tehtävän vastaan. Kun alkaa näyttää siltä, ettei oikeudenkäynnin lopputulos sittenkään ole ennalta määrätty, tapahtumat saavat dramaattisen käänteen. Tarinan keskiössä on Claudia, outoudessaan kiehtova nainen, joka vähitellen avaa karua kohtaloaan Guerrierille. Päällisin puolin heillä ei ole mitään yhteistä. Yhteys löytyykin syvemmältä tasolta, valinnoista, joita kumpikin on tehnyt oman itsensä ja syyttömien puolustamiseksi - tarvittaessa vaikka nyrkein.
Olen lukenut asianajaja Guido Guerrierista aiemmin yhden dekkarin, sarjan ensimmäinen, ja tämä on sarjassa seuraavaksi ilmestynyt. Sivujakaan ei ole kuin 232, mikä myös selittää nopealukuisuutta. Ehkä kirjaa pitäisi nimittää pikemminkin oikeudenkäyntiromaaniksi, mutta kyllä tässä on myös rikoksen selvittelyyn liittyvää kerrontaa.
Eikä hassumpi ole tämä Guerrierin hahmokaan, hänessä on jotain samankaltaista kuin Donna Leonin dekkareiden Guido Brunettissa tai Andrea Camillerin sankarissa Salvo Montalbanossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti