Luin tämän Jack-tarinoiden kolmannen osan heti toisen osan perään, ja vähän jo alkoi turruttaa. Mutta hyvin Bill Willingham ja Matthew Sturges tarinaansa kertovat ja pistävät Jack-hahmon pulaan jos toiseenkin: Jack of fables. Vol. 3 - The bad Prince (DC Comics, 2008; ISBN 978-1-4012-1854-6).
Jack on se tarinoiden sankarihahmo, joka tekee tyhmyyksiä eikä koskaan niistä opi, ei ikinä ajattele eteenpäin paria askelta pidemmälle, ja omatuntoa Jackillä ei tunnu olevan lainkaan.
Tässä sarjakuvakirjassa kerrotaan Jack-hahmon historiasta muun muassa Jaakko ja pavunvarsi -satua muistellen. Sillä olkoon tilanne mikä tahansa, aina Jack tekee tyhmyyksiä, ajatellen vain omaa sen hetken etuaan.
Halloween-teemasta tuttu kurpitsalyhty on tässä sarjakuvakirjassa myös esillä, siinä määrin että piti tarkistaa Wikipediasta mitä Jack O'Lantern -tarinassa oikein kerrotaankaan:
Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein halloweenin tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan.
Jackin sopimukset paholaisen kanssa eivät jääneet tähän yhteen kertaan, vaan aina huonoon jamaan jouduttuaan Jack on päätynyt tekemään uusia sopimuksia, kerta kerran jälkeen huonommin ehdoin, niin että oman sielun menettäminen ei riitä, vaan esikoislapsikin on pitänyt jo antaa pirulle. Tosin Jack päätteli, ettei hän koskaan lasta tulisi saamaan, vaikka edellisessä sarjakuvakirjassa jo kävi ilmi että ainakin liitosta Lumikuningattaren kanssa syntyi jälkikasvua.
Ja onpa tässä sarjakuvakirjassa mukana myös Miekka kivessä -tarina, tosin melkoisen erikoisena versiona, sillä kivenä ei ole kivi vaan Jack, jolla tuntuu olevan kyky päästä keskipisteeksi tarinassa kuin tarinassa.
Helmetissä kirja oli saanut viisi tähteä (kaksi arviota), itse antaisin neljä, mutta ehkä olisi pitänyt jättää hengähdystauko teossarjan osien väliin. Mainio sarjakuvakirja tämä joka tapauksessa on.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti