Maailman tila 2013 - onko liian myöhäistä?

Worldwatch-instituutin raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa pohtii asiantuntevasti ja kiihkottomasti maailmanlaajuisia ongelmia, jotka uhkaavat koko ihmiskuntaa: Maailman tila 2013 - onko liian myöhäistä? (Gaudeamus, 2013; ISBN 978-952-495-300-9).



Hankkeen johtajina ovat olleet Erik Assadourian ja Tom Prugh, teoksen toimittajana Linda Starke ja teoksen suomentajina Eeva-Liisa Hallanaro ja Kati Pitkänen. Helmetistä löytyi teoksesta 25 kappaletta ja varauksiakin oli 12 kun kirjaa luin.

Näin kirjoittaa Carl Folke otsikolla "Maapallon kantokyky ja ihmisen luontoyhteys" tiivistäen teoksen keskeisiä teemoja:

Ihmisen toiminta on laajentunut ja monipuolistunut hämmästyttävästi parin viime sukupolven aikana. Maailma on yhtenäistynyt, useimpien aineellinen elintaso on noussut ja monet rikkaita ja köyhiä erottavat kuilut ovat kaventuneet. Kehityksestä ovat hyötyneet pääasiassa teollisuusmaat‚ mutta se on myös vienyt koko maapallon uuteen geologiseen kauteen, antroposeeniin, jossa ihmiskunnasta on tullut luonnonvoimia tärkeämpi biosfäärin muokkaaja. Seurauksena on monenlaisia ympäristöongelmia, jotka vaarantavat ihmiskunnan ja koko maapallon hyvinvoinnin.

Antroposeenin aikana‚ erityisesti 1950-luvulta lähtien, ihmisen toiminta on kiihtynyt valtavasti. Kesti 200 000 vuotta ennen kuin maailman väkiluku saavutti yhden miljardin rajapyykin 1800-luvun alkupuolella. Sen jälkeen väkimäärä on kasvanut runsaaseen seitsemään miljardiin. [...]

Kestävästä kehityksestä toki puhutaan, jopa siinä määrin että termiä ryöstöviljellään:

[...] Jos ympäristövaikutuksia käytetään kestävyyden mittana, niin tosiasiassa antiikin olympialalset tai jopa 1900-luvun olympialaiset olivat paljon kestävämpiä kuin nykyiset olympiakisat. Amerikassa kestävyys-sanan ryöstöviljely on kasvanut sellaisiin mittoihin, että eräs pilapiirtäjä arvelee ”kestävän” olevan sadan vuoden kuluttua amerikanenglannin ainoa puhuttu sana [...]

Tässä on pilapiirtäjän väitettä tukeva kaavakuva:



Mutta vakavammin puhuen, teoksessa on runsaasti mielenkiintoisia kaavakuvia ja taulukoita, esimerkiksi keskeiset riskirajat maapallon kestokyvylle:



Ja esimerkkinä käytetystä Vancouverin kaupungin kestävän kehityksen tavoitteesta löytyi kiinnostavaa tietoa kestävyyteen liittyvistä tekijöistä, esimerkkinä se miten suuri merkitys ravinnolla on tässä yhteydessä:



Entä miltä tuntuisi elää maassa jossa toteutetaan kestävän kehityksen ihanteita. No, WWF:n vuoden 2006 Elävä planeetta -raportin mukaan Kuuba on ainoa maa joka täytti kestävän kehityksen ehdot:

Kuubalaisilla on yksinkertaisesti vähemmän tavaraa kuin teollistuneiden maiden asukkailla. Kuubassa eletään pienemmissä asunnoissa kuin teollistuneissa maissa. Esimerkiksi Havannassa ihmisillä on asuinpinta-alaa keskimäärin 14 neliömetriä [...] Yhdysvalloissa 70 neliömetriä. Kuubassa yksityisauton omistaa vain alle kymmenesosa väestöstä. Kuubalaiset myös lentävät harvoin, ja muualla yleisiä kulutustavaroita on hyvin rajatusti. Kuubalaiset voivat toisaalta luottaa ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen. He tietävät etteivät joudu kärsimään nälkää tai asunnottomuutta,eivätkä heitä paina valtavat asuntolainat.

Itse kukin voi miettiä, miltä tuntuisi pudottaa nykyinen elintasonsa kuubalaisten tasolle. Ja kuka tietää, ehkä tämä kokemus on edessä ennen kuin arvaakaan...