Scott Lynch oli itselleni tuntematon nimi ennen tätä romaania, ja siihen törmääminen oli täysi sattuma, sillä etsin Helmetistä Locke & Key -sarjan teoksia kun tämä romaani ilmestyi hakutulosten listaan: Locke Lamoran valheet - herrasmiesroistojen ensimmäinen tarina (WSOY, 2007; suom. Tero Valkonen; ISBN 978-951-0-32597-1).
Teoksen nimi kiinnosti siinä määrin että pistin sen varaukseen. Lukemiseenkaan ei mennyt kovin kauaa. Tosin teoksen 541 sivussa oli kyllä tyhjäkäyntiä jonkin verran, mutta hyvin Lynch lukijansa koukutti. Helmetissä oli kirjasta peräti 22 arviointia, lopputulemana neljä tähteä, ja aika lailla samaa mieltä olen.
Teos on palkittu tieteis- ja fantasiakirjallisuutta esittelevän SFSITE:n äänestyksessä vuoden 2006 parhaana kirjana.
Teoksen esittelytekstissä on tiivistetty olennainen, joten lainaan sitä tähän:
Muinaista Venetsiaa muistuttavassa Camorrin kaupungissa elää myytti tarunomaisesta mestarivarkaasta. Vainolaisen huhutaan kävelevän seinien läpi, ilmestyvän tyhjästä ja käyttävän miekkaansa kuin kuningas. Puolet kaupungista uskoo taruun ja pitää sankariaan Robin Hoodin kaltaisena köyhien puolustajana, toinen puoli viittaa jutulle kintaalla. Kumpikaan puoli ei ole täysin oikeassa. Totuuden tietää herrasmiesroistoksi itseään kutsuva Locke Lamora, joka elää varasjoukkoineen kirjaimellisesti maan alla, piilossa erään temppelin uumenissa. Turvatakseen selustansa ja elantonsa he pitävät tarinaa vainolaisesta elossa. Saavutettu valta-asema on kuitenkin vaarassa, kun kumppanukset saavat vastaansa Harmaaksi kuninkaaksi itseään kutsuvan haastajan. Juonien verkko tiivistyy ja panokset kovenevat. Kun Camorrin kujille alkaa ilmestyä poikkeuksellisen paljon ruumiita, myös Locke tajuaa kuinka vaarallisille vesille hän on ajautumassa.
Lynchin tapa kertoa tarinaa toi mieleen Gene Wolfen Uuden auringon kirjan, ja vaikka tässä Lynchin romaanissa päähenkilö ei kuulukaan kiduttajien kiltaan, asetelmassa on vähän samaa, sillä erilaisista killoista (taskuvarkaat, huijarit ja niin edelleen) tässäkin teoksessa puhutaan.
Wolfe on tarinankertojana monimutkaisempi ja kypsempi, mutta Lynch ei tässä vertailussa kuitenkaan huonosti pärjää, vielä kun muistaa että tämä oli Lynchin esikoisromaani.
Teossarjan toista romaania ei ole suomennettu, mutta varasin kirjastosta sarjan toisen teoksen, Red Seas Under Red Skies, ja näyttäisi siltä että kolmas romaani ilmestyisi tänä vuonna, The Republic of Thieves, pitkän tauon jälkeen.
Lynch punoo tarinaansa useita aikakerroksia, kertoen toisaalta Lamoran oppivuosista taskuvarkaana ja myöhemmin herrasmiesvarkaana ja pappina (!), toisaalta isosta huijausoperaatiosta jossa Lamora joutuu vastakkain Harmaan kuninkaan kanssa. Kerrontatekniikka toimi kohtalaisen näppärästi, mutta muutamaan kertaan tuntui siltä että Lynch paljasti asioita lukijalle turhankin nopeasti, jolloin kiinnostus tekstiin hiukan lässähti.
Samanlaista neroutta kuin Wolfella, joka tunnetusti hyödynsi epäluotettavan kertojan tekniikkaa, ei Lynchillä ole, mutta mainiosti hän kuvaa herrasmiesvarkaiden keskinäisiä suhteita ja yhteistyötä kun he punoivat juoniaan aatelissäädyn rahojen menoksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti