torstai 11. lokakuuta 2012

To walk the night

Mitä tästäkin nyt sanoisi, E.S. Mooren vampyyritarinasta jonka päähenkilönä on Kat Redding, vampyyri joka tappaa vampyyreja, ihmissusia ja heidän ihmispalvelijoitaan: To walk the night (Kensington, 2012; ISBN 978-0758268723).

Sain kirjan käsiini e-kirjana, ja ihmeissäni sitä selasin. Tarkastin vielä, että Amazon.com-palvelussa kirja oli saanut kolme ja puoli tähteä, eli kirjasta on tykätty ja sitä luettu. Joopa joo.

Jo kirjan esittelyteksti kertoo, missä mennään:

Kat Redding is the very thing she hunts: a vampire, thirsting for blood, capable of killing any creature unlucky enough to get in her path. The difference is, Kat kills her own kind in order to protect human Purebloods. She's good at what she does. Good enough to earn the nickname Lady Death - and the enmity of every bloodthirsty being around.


Melkoista meininkiä siis on luvassa. Mutta jotenkin tuli sellainen fiilis tästä tyylilajien yhdistelmästä kuin katsoisi polkupyörän selässä pelattavaa koripallo-ottelua: hei, ollaanko tässä ihan tosissaan?

No, toisaalta voi kyllä miettiä missä määrin esimerkiksi Mustanaamio-sarjakuvissa kuvataan todellista maailmaa. Muistan miten lapsena olin näiden sarjakuvien pauloissa, kunnes sitten tajusin kuinka höpsö on trikoisiin pukeutunut sankari ja hänen koiransa, anteeksi, sutensa. (Puhumattakaan Mustanaamion erikoisesta maantieteestä.)

Olen viime aikoina tutustunut monenmoisiin e-kirjoja tarjoaviin palveluihin, sekä Helmet-järjestelmäst löytyviin palveluihin että netistä löytyviin ilmaisia kirjoja tarjoaviin kaupallisiin palveluihin kuten Apple iBooks, Kobo ja Free-eBooks.net.

Niiden valikoima on kyllä erikoinen, eikä tämä kirja edes ole sieltä erikoisimmasta päästä. Tai ehkä kyse on vain siitä, että näissä e-kirjakaupoissa käy selkeästi ilmi, mitkä ovat ne kirjat joita ihmiset oikeasti lukevat. Ja millaisia kirjoja siis kannattaa kirjoittaa jos aikoo niillä itsensä elättää...

Pakko tähän on vielä lainaus kirjasta ottaa, siitä miten tyylitietoinen Kat-vampyyrimme onkaan:

Sometimes I wished I could just wear jeans and a T-shirt when on the job. It would be far more comfortable that way, but the thought of trying to get bloodstains out of blue jeans was enough to keep me from really considering it.

Besides, it was a fashion statement. I had to look good when I was killing someone. It was only polite.

I checked to make sure the clip of my gun was full before slamming it into place and holstering the Glock. I had both of my knives hidden in their sheaths at my belt, and my sword was hanging at my side.

Everything seemed in order, yet I still felt overwhelmingly underequipped. I was taking a risk going to the Den. I felt as though I should be taking far more firepower with me to balance out what would inevitably be a severe numbers disadvantage.


Ja ehkä tähän loppuun sopii myös tunnelmakuva siitä miltä vampyyrintappajasta tuntuu rentoutua rankan työpäivän, anteeksi, työyön jälkeen:

I took a long soak in the tub to help ease the stress that had built up over the last few days. I was absolutely wired after my night. I scrubbed hard at my skin, trying to remove all traces of blood and wolf scent. Even though I couldn't smell it on me, just the thought had my nose twitching.

My leather coat had protected me from the worst of the scrapes during my fight with the werewolf. It was pretty roughed up, but it was still wearable. The tear in it pissed me off to no end. I would either have to get it fixed or break down and buy a new coat.


Tätä lukiessa on kyllä vaikea pitää naamaa peruslukemilla. Vähän samalta tuntuu kuin Mustanaamio-sarjakuvia katsoessa nykyään. Mikäs se olikaan se vanha viidakon sanonta, olisiko ollut tämä: "Herätä pimeässä ja nähdä Mustanaamio - mikä kaamea kohtalo konnille." Jep, hymyilyttää.

PS. Se hyvä puoli e-kirjoissa on, että vaikka niissä olisi kopiointi estetty (kuten yleensä on), voi kirja-arviossa tarvittavan pienen lainauksen saada aikaan kohtuu helposti: ota ruutukaappaus ja syötä se tekstintunnistus-ohjelmaan. Ihan täydellinen tulos ei ole mutta pienellä editoinnilla homma hoituu.

Ei kommentteja: