Lapissa kuolleetkin puhuvat

Aslak Aapan seikkailutarina tarttui mukaan kirjaston palautettujen kirjojen kärrystä: Lapissa kuolleetkin puhuvat (Amanita, 2010; ISBN 978-952-5330-34-2). Jonkin verran kirjan alku kangerteli, ja olin jo jättää kesken, mutta sitten tarina lähti vetämään, ja kyllä kirja tuli ihan loppuun asti luettua.

Jonkinlaista veijaritarinaa tässä viritellään, kaverista joka joutuu vääränlaisten liikekumppanien seuraan - virolaisten roistojen, kuinkas sattuikaan - ja lavastaa velkojistaan irti päästäkseen kuolemansa Lapissa.

Mutta pian on melkoinen soppa valmis (ja tässä koetellaan lukijan kykyä uskoa ihmeellisiin sattumuksiin). Virolaisten lisäksi soppaan sotkeutuu niin turisteja kuin natsien aarre kymmenien vuosien takaa.

Erämaistakin tässä kerrotaan, ja koko ajan lukija saa ihmetellä miten tarinan päähenkilö selviää pulmasta kuin pulmasta ja osaa tai oppii asian kuin asian, ihan kuin Ihmemies konsanaan.

Mutta ei tässä mitään, veijaritarina tässä on kyseessä, ja semmoisena ei ollenkaan hassumpi.