Nämä ovat minun virtani - runoja 1955-2000

Lawrence Ferlinghetti alkoi kiinnostaa, kun löysin netistä hänen runonsa "In Goya’s Greatest Scenes We Seem to See...", jossa kritisoidaan amerikkalaista moottoriteiden ja mainosten dominoimaa kulttuuria. Häneltä on suomennettu kokoelma runoja, joka oli saatavilla kirjastosta: Nämä ovat minun virtani - runoja 1955-2000 (Sammakko, 2002; suom. Markku Into; ISBN 952-5194-34-5).

Kokoelman runot on valittu alkuteoksista These are my rivers, A far rockaway of the heart ja How to paint sunlight. Sivuja kokoelmassa on 92, eli kovin laaja se ei ole, mutta mielenkiintoinen kylläkin. Muutama virhe kirjassa oli, sillä sivuille liimatuilla paperilapuilla oli korjattu kohtia, jossa osa tekstistä oli vahingossa mennyt seuraavan sivun alkuun.

Kokoelmasta löytyi kuin löytyikin myös tuo alunperin kiinnostuksen herättänyt runo, suomennettuna se on nimeltään "Goyan vaikuttavimmissa näyissä me ikään kuin näemme..." Tosin täytyy sanoa, että alkuperäisversio tuntui vaikuttavammalta, vaikka suomennus oli oikein pätevää työtä.

Runossa "Alati uhmaten mielettömyyttä..." oli mainio luonnehdinta runon lopussa:

Ja hän
     pikkuinen charleychaplin-miekkonen 
                                       joka ehkä sieppaa tai sitten ei
         kauneuden puhtaan ikuisen hahmon
                         raajat levällään olemassaolon tyhjyydessä

Eikä tämäkään ollut hassummin:

muovisten vessanistuinten suudelmankestävä maailma
tampaxeja ja taxeja
       huumehörhöjä ja las vegasin neitsykäisiä
       hylättyjä intiaaneja ja leffahulluja matroonia
       epäroomalaisia senaattoreja ja ei-aseistakieltäytyjiä

Ferlinghetti kirjoittaa runoa kuin puhuisi, niissä on spontaani tuntu, kuin ne olisi tallennettu suoraan ajatuksen kielestä, ilman sen kummempaa muokkaamista. Mutta näin ei liene laita, vaan tarkasta suunnittelusta ja harkitusta sommittelusta lienee kuitenkin kyse.