Snuff

Terry Pratchett on julkaissut ahkerasti kirjoja Kiekkomaailma-teossarjassa, ja vaikka aika ajoin tarinoissa tuntuu olevan toistoa ja pientä väsymystä, parhaimmillaan teksti on tavattoman terävää ja oivaltavaa, ihan toista luokkaa kuin esimerkiksi Harry Potterit. Hyvä esimerkki tästä on romaani Snuff (Doubleday, 2011; ISBN 978-0-385-61926-4).

Kirjan päähenkilö on Sam Vimes, joka joutuu kohtaamaan sellaista mitä hän ei ikinä olisi toivonut kohdalleen osuvan. Vimes joutuu lähtemään lomalle poliisin toimestaan, kahden viikon reissulle vaimonsa maaseutukartanoon.

Mutta missä on poliisi, siellä on rikollisia, vai menikö sanonta toisin päin? No, joka tapauksessa ei kauan kestä, ennen kuin Vimesillä on ratkottavanaan henkirikos, tai itse asiassa kokonainen joukkomurha.

En tiedä kuinka hyvin tähän romaaniin pääsee sisälle, ellei ole lukenut aiempia Vartiostosta tai Kiekkomaailmasta kertovia kirjoja lukenut. Romaani Snuff on jo 39. sarjan teos.

Pratchett sirottelee romaaneihinsa viittauksia kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin, ja kun tarina on sijoitettu aatelisväen maaseutukartanoon, materiaalia on runsaasti tarjolla, ja viittauksia löytyy niin Wodehouseen kuin Jane Austeniin.

Humoristina Pratchett on omanlaisensa, hänen käsissään tuntuu englannin kielestä löytyvän loputtomasti kummallisuuksia, ja toisaalta hän osaa järjestää henkilöhahmonsa sen laatuisiin tilanteisiin että niissä yhtä aikaa itkettää ja naurattaa. Tällä kertaa puhutaan olennoista, jotka on ajettu ulos yhteiskunnan laidaltakin, ja kysymykseksi nousee, millaisia oikeuksia on ajattelevilla olennoilla jotka itse eivät omia oikeuksiaan osaa vaatia.

Joissakin kohdin teosta tuntui kuin Pratchettin ote olisi hiukan lipsunut, mutta hyvin kirja kyllä pysyy kasassa, huolimatta tavattomasta tapahtumisen määrästä. Mutta teosta ei kylläkään voi suositella ensikosketukseksi Pratchettiin, aloittaa voi vaikkapa romaanista Vartijat hoi!