Jäljettömiin

Tim Krabbén romaanin ansioita ei voi kiistää, mutta millään en tästä pystynyt pitämään, niin hyytävä tarina on kyseessä: Jäljettömiin / (Like, 2003; suom. Titia Schuurman; ISBN 952-471-129-X).

Kirjan takakannessa lainataan kirja-arviota, jonka mukaan "se, joka uskaltaa ottaa tämän kirjan matkalukemiseksi, tarvitsee rautaiset hermot", ja näin tosiaan on. Vähän sama kuin ottaisi laivaristeilylle mukaan Estonian onnettomuudesta kertovan kirjan.

Romaani on lyhyt, 125 sivua, oikeastaan siis pienoisromaani, ja tarina käynnistyy siitä kun kaksi nuorta pysähtyvät moottoritien varrella huoltoasemalle, ja toinen nuorista katoaa jäljettömiin. Mitä tapahtui? Kahdeksan vuotta myöhemmin jäljelle jäänyt nuori päättää tehdä asialle jotakin...

Kirja tarjoaa psykologista jännitystä, mutta ei mitenkään mässäilevässä määrin, voisi jopa sanoa että tässä kuvataan tapahtumia etäännytetyllä tavalla, pitämällä vähän väliä kuvattaviin ihmisiin. Ja rikollisen mieleenkin tässä mennään, sillä tapahtumia kuvataan myös syyllisen näkökulmasta; tosin syyllinen on ehkä väärä sana tämmöisessä tapauksessa.