Tony Danza: I'd like to apologize to every teacher I ever had - my year as a rookie teacher at Northeast High

Tony Danzasta en tiedä vieläkään paljon mitään, paitsi että hän on jonkinlainen yhdysvaltalainen mediahenkilö, mutta tämä muistelmakirja jossa Danza toimii vuoden verran koulunopettajana osoittautui kelpo kuvaukseksi opettajan työstä: I'd like to apologize to every teacher I ever had - my year as a rookie teacher at Northeast High (Crown Publishing Group, 2012; ISBN 978-0-307-88788-7).



Danza päätti tehdä koulutyöstä kertovan dokumenttisarjan, joka perustuisi todelliseen, ei käsikirjoitettuun aineistoon, eikä tämän idean myynti mediafirmojen päättäjille ollut ihan helppoa:

The executives exchanged doubtful glances. My vision was by no means an easy sell, but Les made sure the execs understood we were dealing with a hot commodity. "Education is all we talk about in this country," he said. "Every presidential candidate promises to be the 'Education President,' but the problems keep getting worse. Why aren't our kids learning? That's our topic."

Tästä huolimatta tarina tuntuu ikään kuin käsikirjoitetulta, esimerkiksi se kun oppilaat esittäytyvät uudelle opettajalleen Danzalle:

A skinny boy with braces and a black bowl cut comes up next. "I'm Eric Choi, and I'm kinda boring." He shuffles his feet. "My parents expect so much, and they nag me a lot."

I nod. I get that. "Mine did, too."

Chloe, the eighties fan with large chocolate eyes, tells us, "I love to shop. I love fashion, love to smile." She giggles. "Can't stop."

A kid wearing a black Korn T-shirt, his long brown hair draped over his eyes, tells us, "I'm Ben, but people call me Kyle. It's a long story." Before I can ask for the story, he tells us the obvious, "I'm a complete metal head."

Ja vaikka Danza käyttää kolme kokonaista päivää ensimmäisen oppituntinsa valmisteluun, homma repeää käsistä. Onneksi hänellä on luokassa opettajankoulutuksen ammattilainen, joka antaa palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista:

"Unfortunately," he points out now, "lesson plans are useless unless you remember to use them." The last time I even glanced at today's lesson plan was approximately twelve minutes before Nakiya appeared in the doorway.

"I cannot believe I forgot the do-now." I check over my shoulder. Yep. "Right there on the blackboard!"

"Don't worry. It happens."

I don't believe him. Time has spun me in circles, and the kids have done me in.

I blew the entire class. At this rate, how am I ever going to teach all the material I have to cover in the semester?

I take a deep, shaky breath. "I have to be better."

"Don't beat yourself up," David says. "Every first-year teacher goes through this."

Amerikkalainen koulumaailma muistuttaa suomalaista, mutta on siinä paljon erojakin, esimerkkinä turvatarkastukset:

This is to be our routine. Every day when I arrive on campus, I'm miked and wired so that the devices are as invisible as possible before we go inside. Then we make our way past the multiple sets of guards and metal detectors that, sadly, have become as much of a fixture in urban high schools as they are in airports. [...]

Eivätkä oppilaat ole täysin tyytyväisiä uuteen opettajaansa, jonka taidot ovat kaikkea muuta kuin terässä ja joka tuntuu hukkuvan työhön vaikka hänellä on vain viidesosa siitä työtaakasta mitä tavallisella opettajalla on koulussa vastuullaan:

DURING THE PASSING BREAK before my class begins, Monte corners me in the hallway. He barely comes up to my shoulders but somehow manages to look down on me.

"I am worried I made the wrong choice," he tells me, "taking your class rather than Advanced Placement English. I intend to be the first person in my family to go to college. I intend to get a scholarship to Harvard or Princeton." He really does talk like that. It's all business.

"Really?" I mentally add college to family and tennis on the list of things Monte cares about. "That's very impressive."

He ignores me. "I should be in a more challenging class. I am not sure you are qualified to teach."

En lukenut kirjaa loppuun asti, johtuen sen siirappimaisuudesta ja ennalta-arvattavuudesta, mutta mielenkiintoinen kurkistus amerikkalaiseen koulumaailmaan tämä teos joka tapauksessa on. Ja täytyy kyllä ihmetellä sitä valtavan hienoa työtä jota Suomessa opettajat kouluissa tekevät.