Ben Aaronovitch kirjoittaa poliisikirjallisuutta, jossa taikuus on arkipäivää. Päähenkilö Peter Grant on maagisia kykyjä hallitseva poliisi, joka saa ratkaistavakseen Lontoon metrotunnelissa tapahtuneen murhan: Whispers under ground (Gollancz, 2012; ISBN 978-0-575-09764-3).
Teos löytyi kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, ja hiukan harmittaa että aloitin sarjan lukemisen tästä kirjasta. Sarjassa on ilmestynyt kaksi aiempaa romaania, ja tässä kirjassa viitattiin moneen otteeseen aiempien teosten tapahtumiin.
Eikä magian sotkeminen dekkariin nyt ihan mahdottoman huonosti toiminut, sillä Aaronovitch oli keksinyt magian käytölle mainion rajoituksen: liiallinen taikuus saa käyttäjässään aikaan aivovaurioita. Niinpä joutuminen skannattavaksi aivokuvannuslaitteeseen on arkipäivää Grantille ja hänen kollegoilleen.
Aaronovitch kirjoittaa sinänsä taitavasti, ja kuvaukset metron ja maanalaisen viemäriverkon rakenteesta olivat suorastaan kiehtovaa luettavaa, mikä osin yllätti.
Alkuaikojen metro ei oikeastaan ollut maanalainen nykyisessä mielessä, höyryjuna kun olisi maan alla toimiessaan tukehduttanut matkustajat ja sähkökäyttöiset junat tulivat vasta myöhemmin. Tästä lähtökohdasta Aaronovitch sommittelee mielenkiintoisen palapelin, eikä tarinassa muutenkaan kovin kauheasti vikaa ollut.
Mutta saattaa olla, että tämä jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi sarjan kirjaksi jonka luen, taikuuden sotkeminen perinteiseen dekkariin kun tuntuu kaikesta huolimatta vähän niin kuin huijaukselta.
Tekstit
call it madness
18 tuntia sitten
2 kommenttia:
Minäkin luin tämän (ja ne pari ensimmäistä osaa) tässä jokin aika sitten. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että taikuus tuntui näissä jotenkin vähän päälleliimatulta. Ihan luettavaa viihdettä kuitenkin :-)
No, ehkä pitää palata sarjaan jossain vaiheessa, kun on ehtinyt unohtaa yhtä ja toista. Tässä osassa oli vähän turhan paljon spoilereita aiempien osien tapahtumista.
Lähetä kommentti