Rainer Maria Rilke kirjoitti paljon kirjeitä tuttavilleen ja mesenaateilleen, ja Liisa Enwald on toimittanut ja saksan kielestä suomentanut tämän kokoelman: Hiljainen taiteen sisin - kirjeitä vuosilta 1900-1926 (Tai-teos, 1997; ISBN 951-96727-6-1). Helmet-järjestelmässä teos oli saanut viisi tähteä (kaksi arviointia).
Kirjassa on 167 sivua, eli mitenkään massiivinen kokoelma se ei ole, mutta aikamoisen vaikutuksen nämä kirjeet tekevät, kertoen sekä Rilkestä että hänen kirjeenvaihtokumppaneistaan. Rilke pohdiskelee taiteen merkitystä ja oman työnsä tavoitteita ja sitä muutosta jonka hän on tuotantonsa kehittyessä saanut havaita.
Näin Rilke kirjoittaa Jakob Baron Uexküllille, virolaissyntyiselle ympäristöntutkimuksen professorille:
Ehkä on luonteeni puutteiden tai kehitykseeni kuuluvien laiminlyöntien syytä tuo ilmaisuni kova asiallisuus ja tunteiden viileys; myönnän että voisi päästä myös helpommalla, mutta minun on mentävä omaa tietäni eteenpäin välittämättä sen vaikeudesta. Ja uskokaa tai älkää, ystäväni, jo Stunden-Buch oli täynnään sitä lujuutta, jota olen sittemmin vienyt yhä pitemmälle (yksipuolisesti, jos tahdotte). Taidehan ei ole pieni valikoiva otos maailmasta, vaan maailman muuntamista, loputonta muuntamista kohti hyvää. Sen ihailun, jolla se ryntää Esineisiin (kaikkiin, poikkeuksetta), täytyy olla niin raju, niin voimakas, niin säteilevä, ettei kohteelle kerta kaikkiaan jää aikaa ujostella rumuuttaan.
No, täytyy se myöntää: on edelleen luettava Rilkeä, hänen runouttaan, ei siitä mihinkään pääse.
Tekstit
2 kommenttia:
Rilke, RILKE!
"O wie fühlt dich ein
treibender Feigenbaum
oben im Mondschein"
Niin, saksaksihan Rilkeä pitäisi lukea, mutta kyllä suomeksikin kelpaa, Meriluodon suomennokset aikoinaan Rilkeen tutustuttivat.
Lähetä kommentti