Henriikka Tavin teossarjan 12 seitsemäs osa on nimeltään Elokuu (Poesia, 2012; ISBN 978-952-5954-51-7). Sivuja tässä runokirjassa on 68, ja aika erikoinen pakkaus tämä olikin, suorastaan koin jonkinlaista epäluuloa tämän lähestymisessä.
Nimittäin. Elokuu-teoksen oli tarkoitus olla runokirja, joka koostuu yksinomaan maksetuista mainoksista ja vieläpä siten, että mainoksista muodostuisi jonkinlainen tarina tai kuva maailmasta.
Itselläni puolestaan on inho-inho suhde mainoksiin, siinä määrin että postilaatikossa on mainoskielto ja jopa lopetin Helsingin Sanomien tilaamisen siinä olevien ja sen mukana tulevien mainosten takia.
No, onko tässä 68-sivuisessa runokirjassa sitten mitään järkeä? Aloitetaan siitä, että teoksen copyright-tekstissä mainitaan seuraavat tahot: Henriikka Tavi, Mikael Brygger, mainostajat ja runokohtaisesti runojen tilaajat. Tavin ja Bryggerin idea mainoksista koostuvasta runokirjasta toteutui, mutta oli melkoinen urakka, ja yllätyksiäkin tuli.
Näin kirjoittaa Tavi teoksen liitteessä olevassa kuvauksesta runokirjan taustasta:
Ajan ja sen hallinnan puutteen takia Elokuukin jäi tietyllä tapaa kesken: siitä tuli pienempi ja teemoiltaan suppeampi kuin
olisin toivonut. Toisaalta kirjasta tuli elävämpi ja kauniimpi kuin osasimme odottaa. Kun projektin alkaessa ajattelimme pääasiassa kirjoittaa mainoksilla runoa, kävi todellisuudessa niin, että moni mainoksista oli jo itsessään valmis runo. [...]
No, minulle kuitenkin kävi tämän kirjan kanssa niin, että en pystynyt sitä lukemaan, mainosallergiani kun on vain niin suuri. Eli se siitä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti