Kate Atkinson osaa kirjoittaa. Tämä dekkari pohtii elämän olennaisia asioita, kuten toisen ihmisen rakastamista. Jälkikäteen tulin useaan otteeseen miettineeksi kirjan viestiä lukijalle, sen verran puhutteleva tämä oli: When will there be good news? (Black Swan, 2009; ISBN 978-0-552-77245-7).
Kirjasta oli tätä arviota kirjoittaessa Helmetissä kuusi varausta (neljä kappaletta kirjoja), mikä on englanninkieliselle teokselle aika hyvin.
Jonkin verran kirjassa tuntui olevan tyhjäkäyntiä, tai tekstiä johon en jaksanut syventyä, kun sivujakin oli 479. Mutta silti, Atkinsonin tekstissä on sitä jotakin, sanoisiko sitä elämän ymmärtämiseksi.
Nimellinen kirjan päähenkilö on ex-poliisi Jackson Brodie, jolle tässä kirjassa tapahtuu hurja määrä vastoinkäymisiä, muun muassa junaonnettomuuden aiheuttama muistinmenetys.
Brodie on tarinassa aika lailla sivuosassa, voisi ehkä sanoa että tämän kirjan päähenkilöinä ovat naiset, ja loppujen lopuksi melkoinen naishahmo tarinan koukkujen ja yllätysten takaa paljastuukin, suoranainen henkiinjäämisen mestari. Mutta enempää en tässä paljasta.
torstai 6. joulukuuta 2012
When will there be good news?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Jo pelkästään aiempien Brodie-dekkareiden perusteella haluaisin lukea tämän, mutta jos ymmärsin oikein, tämä on mielestäsi niitäkin parempi? Jään kyllä luultavasti odottamaan suomennosta, vaikka tätä on meidän seutukunnan kirjastoon hankittu peräti yksi kappale!
Maria, en tiedä onko tämä parempi mutta erilainen ainakin. Tuo kielikysymys tekee vertailun vähän hankalaksi, suomeksi lukeminen kun on aina vähän eri juttu kuin englanniksi, mutta taitavasti tässä tarinaa pyöritellään. Brodie on melko lailla taka-alalla tällä kertaa, mikä vähän yllätti kun oletin että hän ryhtyy tomerasti toimeen, mitä sitten ei tapahtunutkaan.
Pikkaisen tuntui laveahkolta kerronta paikka paikoin, mutta tässä voi olla kyse myös siitä että englanniksi on hitusen raskaampi lukea tekstiä, suomeksi luettuna teksti voisi tuntua kompaktimmalta paketilta eikä niin rönsyävältä. Mutta tykkäsin kyllä kovasti!
Lähetä kommentti