Tappava äly

Janwillem van de Wetering kirjoittaa dekkareita, joissa joskus tuntuu että rikoksia ratkovien etsivien kiemuraiset kuviot ovat enemmän pääosassa kuin varsinainen rikos ja sen selvittäminen. Ja huumoria, sitä riittää näissä myös, mistä on mainio esimerkki dekkari Tappava äly (Viihdeviikarit, 1989; 2. painos; suom. Aino Harjula; ISBN 951-611-131-9).

Poliisikaksikko Grijpsta ja de Gier törmäävät outoon tilanteeseen, kun Amsterdamin kanavassa hukkumaisillaan oleva mies ei haluakaan tulla pelastetuksi vaan kamppailee hurjasti pelastajiaan vastaan.

Tästä käynnistyy outojen tapahtumien sarja, jossa näennäisesti erillisistä tapahtumista alkaa kasautua yhteen kuuluvien palasten kokonaisuus.

Tämä dekkari oli varsin erinomainen kuvaus parivaljakon Grijpsta ja de Gier erikoislaatuisesta yhteistyöstä, jossa aika ajoin ei tunnu olevan päätä ei häntää mutta kummallisella tavalla tarina joka tapauksessa auki keriytyy.

Ja mitä tästä lyhyestä, 188-sivuisesta kirjasta opimme? Ehkä sen, että tekojensa seuraukset on syytä tiedostaa, ja että elämä on kovin kummallinen asia, ei pidä luottaa siihen että on oikeutettu mihinkään.