Clover

Löysin Dori Sandersin romaanin Helmet-järjestelmän e-kirjojen joukosta, ja latasin sen luettavaksi. Yllättäen tarina vei mukanaan, eikä vienyt kauankaan kun olin romaanin jo lukenut: Clover (Algonquin Books of Chapel Hill, 1990; ISBN 978-1-56512-716-6).

Romaani kertoo kymmenvuotiaasta tummaihoisesta tytöstä, jonka äitipuoli on valkoihoinen. Sukulaiset pohdiskelevat, miksi valkoinen nainen kiinnostui mustasta miehestä, ja epäilevät että naisessa täytyy olla jotain vikaa, esimerkiksi epilepsia:

The cousin swallowed hard. ”So tell me, how do know?”

”It's the way her eyes get that blank stare. You can be talking to her, but she's not there.”

”She could be in a deep study about something.”

"Well, something's wrong with her. Why else would she take up with a black dude?”

Kirjan hahmot ovat ihmisen oloisia, ilman että kenestäkään tehtäisiin karikatyyriä. Näin Sanders kertoo Everleen-tädin migreenikohtauksista:

My aunt does not like to suffer alone. So she tells you every pain she feels, everything she sees. I not only have to feel the throbbing pain that works its way up the back of her neck, pain that moves quickly across the top of her head to the eyes; I am also forced to see the flashing lights that dance a wild fire dance on her eyeballs. I do wish she wouldn't tell me about the people and things that sway and shimmer before her eyes like heat waves. It seems to make my eyes play tricks on me.

Sanders osaa hyvin kertoa tarinaa lapsen näkökulmasta, sekä siitä miten hyvin lapset ymmärtävät aikuisten asioita että siitä miten jotkut asiat ovat lapsille ylivoimaisia kohdattavaksi. Samalla kirja on kuvaus ennakkoluuloista, ja mahdollisuudesta niiden voittamiseen. Voiko valkoihoinen nainen tuntea olevansa kotonaan mustien yhteisössä?