Suvi Aholan runokokoelman sanotaan sisältävän "runoja keski-iästä, parisuhteesta, perheestä - ja juoksemisesta". Tätä kokoelmasta löytyykin, melko terävästi sanottuna, tosin myös aforisminomaista, seesteisempää kuvausta on mukana tässä teoksessa: Jos jättäisit minut (Kirjastudio, 2006; ISBN 952-482-013-7). Sivuja teoksessa on 96, eli runokokoelmaksi tämä ei ole mitenkään erityisen ohut, sanottavaa Aholalla riittää.
Seuraavassa kolme esimerkkiä aforisminomaisista proosarunoista, nämä oli teoksessa numeroitu järjestykseen:
Kun kirjoittaa kuolemasta, on vaikea valita oikeita välimerkkejä. Onnellisen avioliiton salaisuus: tarpeeksi aikaa istua istua vierekkäin sohvassa, kumpikin syvälle omiin ajatuksiinsa vaipuneena. En oikeastaan halua olla oikeassa, vain tätä mieltä.
Ja sitten lainaus runon lopusta, tässä tuntui olevan jotain yleisinhimillistä ja samalla henkilökohtaista:
[...] Olen alkanut puhua ja kuulla ja lukea ihan mitä haluan. Valitan, halveksin, olen ylimielinen, kiroan. Kuulen koko ajan olemattömia loukkauksia. Usein silmien edessä ilmassa tanssii villi ötökkä. Sillä ei vielä ole nimeä.
Kovin ruusuista maailmaa ei näissä runoissa kuvata, mutta runojen realismi tuntuu myös sisältävän eräänlaista optimismia, ehkä kyse on toisen inhimillisen olennon kohtaamisesta, olkoon tilanne kuinka vaikea tahansa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti