Then we came to the end

Joshua Ferris on kirjoittanut romaanin, jota kehutaan takakannessa "kauhean hauskaksi", ja kauheaa on kyllä tarpeeksi, ja hauskaakin: Then we came to the end (Little, Brown, 2007; ISBN 978-0-316-01638-4). Kirja kertoo Chigagossa mainostoimistossa työskentelevistä ihmisistä, jotka joutuvat irtisanomisten ja muiden koettelemuksien keskelle ja yrittävät eri tavoin selvitä elämässään.

Ferris kirjoittaa mainostoimiston työstä inhorealistisesti, turhia syyttelemättä, mutta jotain oudon kiehtovaa hänen tavassaan kuvata työyhteisön arkea on, ja samaten siinä miten hän pohdiskelee työn perimmäistä merkitystä:

A good deal of our self-esteem was predicated on the belief that we were good marketers, that we understood what made the world tick — that in fact, we told the world how to tick. We got it, we got it better than others, we got it so well we could teach it to them. Using a wide variety of media, we could demonstrate for our fellow Americans their anxieties, desires, insufficiencies, and frustrations and how to assuage them all. We informed you in six seconds that you needed something you didn't know you lacked. We made you want anything that anyone willing to pay us wanted you to want. We were hired guns of the human soul. We pulled the strings on the people across the land and by god they got to their feet and they danced for us.

Kirjan huumori on osittain tyypillistä toimistohuumoria, mutta pinnan alla on tummempi ja syvällisempi juonne, jossa puhutaan elämän vaikeista kysymyksistä, siitä miten selvitä tilanteissa joissa toivoa ei ole tai jäljellä on vain viimeinen taistelu jonka lopputulos on ennalta selvä.

Mitä hauskaa on rintasyövässä? - Tämä on yksi teoksen ytimessä olevista kysymyksistä, ja vastaus on ... kirjan kirjoittajan ja lukijan välinen salaisuus.