Ambrose Bierce tunnetaan kauhukertomusten mestarina, ja tässä on kuuden tarinan kokoelma joka tekee vaikutuksen: Pyhä kauhu - kuusi kertomusta (Karisto, 1996; 2. korj. p.; suom. V. Hämeen-Anttila; ISBN 951-23-3595-6).
Ajan patinaa näissä tarinoissa jo jonkin verran on, mutta melkeinpä tuntuu että tämä vain parantaa tarinoiden tehoa.
Kirja on alunperin suomennettu 1934, ja tekstille on tehty kielentarkistus 1996. En tiedä missä vaiheessa sitten on käynyt niin, että paikka paikoin kielen sujuvuus vähän horjuu, esimerkiksi sanamuodot eivät olleet kohdallaan.
Mutta kiinnostava kokonaisuus tämä silti on, Bierce kirjoittaa tarinoita joissa olennainen osa kerrontaa on asettua tarinan hahmojen päänuppiin ja ymmärtää tapahtumia sieltä käsin. Ja tämä kaikki tapahtuu ikään kuin rivien välistä, sen kummemmin turhia selittelemättä. Tehokasta, taitavaa kerrontaa.
46 Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti