Postitoimisto

Charles Bukowski työskenteli lähes 12 vuotta postitoimistossa, ja näistä kokemuksista (sekä muista omaelämänkerrallisista aineksista) syntyi romaani Postitoimisto (WSOY, 2002; 4. painos; suom. Kristiina Rikman). Helmet-järjestelmässä kirja oli saanut täydet viisi tähteä kuudelta arvioijalta; olen samaa mieltä.

Kirja on lyhyt, 218 sivua, ja kirjoitettu minämuotoon, kertojana mies nimeltä Henry Chinaski, joka ryyppää, harrastaa vedonlyöntiä ja yrittää siinä sivussa ansaita vähän rahaa näihin ja muihin tarpeisiin.

Bukowskin huumori on mustaa, eikä tässä kirjassa postilaitosta kohdella silkkihansikkain vaan byrokratia ja kauheat esimiehet saavat kuulla kunniansa. Kirjan kertoja on vähäväkisten puolella ja joutuu kerran jos toisenkin hankaluuksiin, mutta jotenkin hän vain sinnittelee töissä.

Bukowskilla on "renttukirjailijan" maine, eikä tämmöistä tekstiä pysty käsittääkseni kirjoittamaan ilman omakohtaista kokemusta alkoholista ja sen mukanaan tuomista asioista, mutta toisaalta Bukowski oli tuottelias, 60 julkaistua kirjaa, joten kyllä hänellä oli myös tahto ja kyky saada sanottavansa sanottua.

Aikansa underground-meininkiä tämä on, nykyisin jo hiukan ajan patinoimaa, mutta ei Bukowskin sanoma ihmisyydestä ole minnekään kadonnut, täältä se edelleen löytyy.

Ja lopuksi vielä: Bukowskin runotuotannosta on suomennettu erinomainen kokoelmateos 234 runoa - valitut runot 1946-1994, jota myös kelpaa suositella luettavaksi.