Marko Nenonen riemastutti ja ihastutti, ja välillä ehkä vihastuttikin, näillä mainioilla esseillään: Kuinka luonto ja nainen valloitetaan? - esseitä elämän erehdyksistä (Atena, 2011; ISBN 978-951-796-740-2).
Nenosen ajatus kulkee kevyesti, mutta samalla kuitenkin syvällisesti, asiasta toiseen, astellen ketterästi ajatuksen askelkiveltä toiselle:
Lukeminen vaikuttaa tietenkin hiljaiselta maailmalta niiden mielestä, joille kirjat ovat kaukaisia. Jos lukee kirjan, joutuu istumaan paikoillaan. Se ihmetyttää monia. Miksei se tee mitään? Yhtä lailla, jos kirjoittaa tietokoneohjelman, joutuu istumaan tietokoneen ääressä, eikä sitäkään pidetä normaalina, vaikka käpylehmien aika on mennyt. Kaikki henkisen työn ammatit ovat nynnyjen ammatteja, sillä niissä ei voi menestyä räyhäämällä. Valitettavasti ei kuitenkaan voi sanoa, että henkisen työn ja harrastusten parista ei kukaan lähtisi räyhäämään. Niin kilttejä me lukutoukat emme aina ole.
Aivan mainio oli Nenosen pohdinta vääristä tulkinnoista, liittyen yhtä lailla Ruokolahden leijonaan kuin noitiin tai vastaaviin vakavampiin tapauksiin:
Kaikki alkaa siitä, kun outo havainto on tulkittu leijonaksi tai luudalla lentäväksi noidaksi. Havainto voi olla perusteltu, mutta se on kuitenkin epävarma, ja sille kaivataan vahvistusta. Vahvistuksen sijasta käy niin, että vielä epävarmemmat havainnot tulkitaan oudon havainnon vahvistukseksi. Ensimmäistä epävarmaa havaintoa vahvistavat seuraavat, kerrassaan tulkinnanvaraiset havainnot, ja tämä kaikki esitetään todisteena oudosta ilmiöstä. Kun pitäisi olla erityisen kriittinen, toimitaan päinvastoin ja käytetään tosiasioiden punnintaan erityisen löyhiä perusteita.
Vastaavan kaltaista osuvaa ja syvällistä pohdiskelua, sekä itseäni suuresti miellyttänyttä huumoria, löytyy tästä esseekokoelmasta roppakaupalla. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti