A visit from the Goon Squad

Jennifer Egan sai lukemaan, yhdeltä istumalta - tai ainakin yhdessä illassa - koko romaanin: A visit from the Goon Squad (Corsair, 2011; ISBN 978-1-84901-033-7). Kirja voitti kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinnon vuonna 2011, ja sitä hehkutettiin amerikkalaisessa lehdistössä lähes kautta linjan.

Jostain syystä kirja toi mieleeni David Nichollsin romaanin Sinä päivänä, vaikka kerrontateknisesti kirjoissa ei juuri ole yhtymäkohtia. Mutta ehkä tarinan ihmiskohtalot, tai ihmisten suhtautuminen elämään, kaikenlainen oman paikkansa hakeminen maailmassa, oli samankaltaista.

Ja samaan tapaan kuin Nichollsin romaani, jätti Eganin teos myös jälkeensä vähän tyhjän vaikutelman. Ihmiset jäivät hiukan pinnallisiksi, ja aistin tarinassa myös tietynlaista laskelmointia, lukijan kosiskelua.

Ja nimenomaan amerikkalaisen lukijan. Joissain kohdin tarinaa olin aistivinani teemoja, jotka eivät itseäni puhuttele, mutta amerikkalaisen tavarataivaan keskellä eläville ne voivat olla hyvinkin koskettavia.

Sanottakoon vielä se - tästä kirjasta kirjoitettaessa asiaa ei kai voi olla nostamatta esiin - että yksi kirjan luku on kirjoitettu PowerPoint-ohjelmistolla, siis se koostuu joukosta esityskalvoja. Ja vaikka aluksi epäilin, että onko tässä järkeä, hyvin Egan sai kalvoesityksensä toimimaan tarinan osana.

Oikeastaan romaanin olisi voinut lopettaa kalvoesitykseen. Kirjan loppu oli jonkinlainen antikliimaksi, en siitä erityisemmin välittänyt.