Super-Cannes

J. G. Ballardin kirjoja en ole lukenut montakaan, jotenkin hänen tuotantonsa vain ei ole isommin kolahtanut. Mutta kirjaston poistomyynnistä 50 eurosentillä ostamani tieteisromaani oli oikein mainio: Super-Cannes (Like, 2006; suom. Hannu Tervaharju; ISBN 952-471-853-7).

Onko kirja tieteiskirjallisuutta vai ei, sitä voi kysellä, mutta kyllä romaanissa eräänlaista utopiaa – tai pikemminkin dystopiaa – hahmotellaan, ja tieteen ja tekniikan sekä talouden innovaatioita yritetään vauhdittaa.

Ja kun ajattelee Suomen tai miksei Euroopankin politiikan tämän hetken teemoja, kirja tuntuu olevan hyytävällä tavalla ajan tasalla: ihmisistä halutaan lisää tehoja hinnalla millä hyvänsä.

Kirjaa voisi kuvailla myös psykologiseksi jännitysromaaniksi, tai miksei myös yhteiskuntakriittiseksi teokseksi. No, ajatus yli-ihmisestä joka tapauksessa tuo romaaniin tieteiskirjallisuuteen viittaavia teemoja. Ja toisaalta tässä on kyseessä myös dekkari, jossa yritetään selvittää aiemmin tapahtuneiden väkivallantekojen syitä.

Saramagon romaani Luola tuli mieleeni kirjan alkusivuilla, eikä tämä ajatus hullummalta tunnu jälkikäteenkään. Toisaalta Saramago on aivan toisenlainen kertoja, ja hänen tapansa kuvata maailmaa niin tavattoman vivahteikas, että vertailu on vaikeaa, mutta kyllä teemoissa jotain samaa on nähtävissä.

Saramago tuo tarinaansa maanläheistä ja ihmisen historiasta kertovaa kudelmaa, mikä Ballardilta puuttuu. Ballard puolestaan tykittää huipputekniikan parissa työskentelevien huippuosaajien stressitasoilla ja ajatuksella siitä, että menestyminen edellyttää psykopaattista asennetta – vai edellyttääkö?