Huhtikuu

Tämä teki vaikutuksen, keskeneräisyyden tunnusta huolimatta: Henriikka Tavin runokirja Huhtikuu (Poesia, 2012; ISBN 978-952-5954-43-2). Kirja on ikään kuin geometrisen tarkasti suunniteltu, ja sen rakenneidea on aivan mainio, mutta jotenkin tuntui siltä että aika on jäänyt kesken kirjan tekemisessä.

Luulen, että kirjaan kannattaisi tutustua tietämättä siitä etukäteen juuri mitään, sillä tällöin lukija joutuu pohdiskelemaan kirjan runojen keskinäisiä suhteita ilman ennakko-odotuksia, puhtaalta pöydältä. Siten tästä eteenpäin tämän kirja-arvion lukeminen ei ehkä ole järkevää.

Kirjassa on neljä viisitoistasivuista lukua, joista kuhunkin liittyy geometrinen hahmo: piste, jana, kolmio ja neliö. Vastaavasti määräytyy kunkin luvun runojen pituus ja sommitelma: yhden sanan runot, kahden sanan runot, kolmen sanan runot ja neljän sanan runot, niin että sanat on sijoitettu geometristen hahmojen tavoin sivulle.

Lisäksi kunkin luvun runot ovat samannimisiä, eli siis seuraavat toisiaan samassa järjestyksessä, joten kirjassa on neljä erimittaista runoa joiden nimi on "Lapsuus", ja niin edelleen.

Entä voiko yhden sanan mittainen runo toimia? Kyllä, varsinkin kun se on upotettu tällaiseen rakenteeseen jossa syntyy runojen välisiä suhteita lukujen sisällä ja lukujen välillä. Ja kun sivulla on vain yksi sana, esimerkiksi "kalloni", lukija joutuu pysähtymään ja miettimään, mitä tämä yksi sana sanoo, mitä runoilija haluaa sillä lukijalle viestiä.

Tavi kertoo kirjan lopussa olevassa selitystekstissä 12-projektistaan, siis tavoitteesta tehdä runokirja kuukaudessa vuoden 2012 aikana, ja myös siitä, että pisteet, viivat jne. olisi pitänyt toteuttaa paremmin myös semanttisesti.

No, toisaalta jo tällaisena on runokirja merkille pantava saavutus, ja vaikka osin tuntuikin siltä että sanojen keskinäiset suhteet olisivat voineet toimia vieläkin tehokkaammin, kyllä tämä lukemisen ja pohtimisen arvoinen runokirja on, erinomainen kokeellinen kirjaprojekti. Odotan kiinnostuneena seuraavaa teosta sarjassa.