Andrea Camilleri kirjoittaa näppäriä dekkareita Sisiliasta, eikä näissä turhaa jaaritella: Veden muoto (WSOY, 2003; suom. Helinä Kangas; ISBN 951-0-26193-9). Tämäkin kirja on alle 200-sivuinen, mutta mukavasti Camilleri saa tarinaansa pyöriteltyä tässäkin sivumäärässä.
Päähenkilönä on Salvo Montalbano, joka joutuu selvittelemään kummallista tunnetun poliitikon kuolemantapausta. Kuolema on luonnollinen - sydän petti - mutta ruumiin löytypaikka tuntuu oudolta. Onko kyse lavastuksesta, vai mitä on taustalla?
Camillerin dekkareissa on ehkä parasta ympäristön kuvaaminen. Toki Sisilia näissä kirjoissa on fiktiivistä, mutta jotain maanläheisen uskottavaa kuvauksessa kuitenkin on.
Ja vaikka Montalbano muistuttaa monia muita dekkareiden poliisihahmoja, on hänessä jotain mainion mutkatonta viehätystä, joka saa hyvälle mielelle. Ja onko dekkarin päähenkilön aina pakko olla elämän päähänpotkima surkimus?
Tekstit
trusted documents
12 tuntia sitten
3 kommenttia:
Minäkin pidän näissä kirjoissa siitä, että ne pysyvät lyhyinä ja napakkoina. Huumori, henkilökaarti ja välähdykset italialaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin kiinnostavat toki myös. Kirjat ovat kaikin puolin mainioita. Ilmeisesti brittien Crime Writer's Association on samaa mieltä, sillä Camilleri sai juuri vuoden parhaalle ulkomaiselle dekkarille jaettavan International Dagger -palkinnon kirjastaan The Potter's Field (Il campo del vasaio).
Mietin joskus, luenko komisario Montalbano -kirjoja jotenkin eri lailla, koska olen tutustunut TV-sarjaan ensin ja kirjoihin vasta sen jälkeen. Näin kaikilla henkilöillä on jo mielessäni tietty ulkonäkö sen sijaan, että voisin vapaasti kuvitella heidät.
@Lukutoukka: Kappas, tuo Camillerin palkinto kuulostaa oikeaan osuneelta. Ja jotenkin kyllä tuntuu että tietystä keveydestä ja hauskuudesta huolimatta melko syvillä vesillä Camilleri joskus kalastelee.
Itselläni ei nykyisellään ole tuota tv-ongelmaa, kun en sitä katso enää, toisin on vanhempien tv-hahmojen kanssa, kuten Morse tai Beck, jotka kyllä tuppaavat tv:stä pomppaavan kirjan sivuille. Tosin Morse on onneksi kirjan sivuilla aika lailla rehevämpi hahmo, tv:ssä oli tehty hänestä salonkikelpoisempi. Montalbanoa en muista koskaan tv:stä nähneeni, vaikka ehkä hän jollain kanavalla on ollut vielä kun tv:tä katselin.
@Lukutoukka: Vielä kiitos tuosta kirjavinkistä (The Potter's Field), laitoin sen kirjastosta varaukseen saman tien.
Lähetä kommentti