Mauri Leivo on tehnyt hienon valokuvakirjan komeasta linnuista ja sen elämänpiiristä: Kuikka - alkulintu (Docendo, 2012; ISBN 978-952-591-223-4). Kirjassa ei kikkailla valokuvien teknisillä detaljeilla, vaan kerrotaan tarinaa kuikkapariskunnasta järvellään, ja samalla Leino kertoo omasta suhteestaan kuikkaan, tuohon verrattomaan kalojen pyytäjään.
Kirja on raameiltaan varsin iso, ja sivujakin on 168, mutta pitkäksi ei aika käy sen parissa. Muutamat kuvat ovat lähes epätodellisen näköisiä pitkästä polttovälistä johtuen, mutta yleisesti ottaen valokuvien kanssa ei ole temppuiltu, hyviä ne ovat.
Kirjassa opetetaan jopa tunnistamaan kuikkanaaras ja -koiras toisistaan, vaikka vähän epäilen onnistuisiko se meikäläiseltä tosi tilanteessa, sen verran puolisot ovat saman näköisiä.
Mielenkiintoisella tavalla Leivo kuvaa myös kuikkien sosiaalista käyttäytymistä. Olisiko lintujen suuri koko (ja tappava nokka) syy siihen, että tappeluita syntyy harvoin ja vieraiden lintujen tunkeutuminen reviirille selvitellään diplomatian keinoin.
Leivo tuntee kohteensa, ja osaa kirjoittaa innostavasti, ja valokuvat ovat realistisen tunnelmoivia. Voiko luontokirjalta enempää vaatia?
Tekstit
the cruelest month
58 minuuttia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti