Polkuja metsään

Pekka Borg on toimittanut monipuolisen artikkelikokoelman ”hyvinvoivista ekosysteemeistä”, jotka ovat edellytys hyvinvoinnillemme: Polkuja metsään (Into, 2012; ISBN 978-952-264-126-7). Keskeinen kirjan teema on ”ekosysteemipalvelut”, siis ne asiat jotka tekevät maapallosta elämällemme sopivan paikan, unohtamatta harrastus- ja virkistystarpeitamme.

Kirjoittajat ovat omien alojensa asiantuntijoita, tutkitusta tiedosta tässä on kyse, mutta samalla myös osataan lukijaa miellyttävällä tavalla polemisoida maailman tilannetta ja ajattelun lähtökohtia.

Ekosysteemipalveluista mainio esimerkki on suolistomme ekosysteemi, joka on ihmiselle välttämätön, vaikka kaikki ekosysteemin osaset eivät olekaan hyödyllisiä. Mutta kenelle kuuluu vastuu suoliston ekosysteemistä: ”Onko ihmisen terveyteen vaikuttava suoliston toiminta vain suoliston isännän asia vai yhteiskunnallinen kysymys? Missä määrin olisi kansantaloudellisesti kannattavampaa huolehtia suolistoekosysteemien toimintaedellytyksistä ja palveluiden säilymisestä kuin pyrkiä hallitsemaan vaarallisten yksittäisten tautien haittoja?”

Vaikeita kysymyksiä, ja samalla kysymyksiä jotka kytkeytyvät muista ekosysteemipalveluista käytävään keskusteluun.

Virkistyskäyttö on hyvä esimerkki tarpeesta pohtia luonnon hyödyntämistä uudelleen: ”Jos metsän virkistyskäyttöarvot otettaisiin mukaan metsänkäytön kannattavuuslaskelmiin, metsänhoitomenetelmät voisivat muuttua toisenlaisiksi.”

Nyt tilanne on se, että metsä- ja suolinnut taantuvat: ”Mutta vanhoja luonnonmukaisia metsiä tarvitsevia lintulajeja on lähes 40, ja ne ovat taantuneet yhdenmukaisesti ja rajusti, ainoana niistä 11 lajiryhmästä, jotka on luokiteltu pääelinympäristönsä mukaan. […] Kaikkein huolestuttavinta on, että uhanalaisten listalla on jo keltavästäräkin, hiirihaukan ja tukkasotkan tapaisia tuiki tavallisia lintuja.”

Kirjassa otetaan kantaa myös tiedon tarpeeseen, sillä kun pitää miettiä ekosysteemipalvelujen kestävää käyttöä, tarvitaan uudenlaista tietoa: ”Tietopohjan muutos haastaa tiedon tuottajia, tutkimuslaitoksia ja yliopistoja rakentamaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa uudenlaisia tiedon kartuttamisen ja hallinnan järjestelmiä.”

Kirjassa otetaan kantaa myös kouluopetukseen: ”Uskon konkretiaan, joka synnyttää elämänmittaisia muistoja tuleville päättäjillemme. Pyöräretket ja mehuhetket kotimaisemissa ovat tärkeämpiä kuin leikkaa-ja-liimaa-kotiseutuesitysten teko nettiin.”

Mutta ajatusmallien muuttaminen ei ole helppoa, ei varsinkaan degrowth-ajattelun omaksuminen: ”Kasvupakkoinen yhteiskunta on rakennettu palvelemaan pääomaa. Suuri osa aikamme instituutioista on valjastettu tuottamaan lyhytnäköisiä voittoja niille, joille on syystä tai toisesta kertynyt rahaa tai muuta omaisuutta.”

Vaihtoehtoja on olemassa: ”Taloustulosta voidaan tehdä myös säästämisellä, kestävillä ja kierrätettävillä tuotteilla sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamisella ja hoidolla.”