Sinä päivänä

Tässä on lukijoita kiinnostava kirja, ainakin Helmet-järjestelmässä olleista varauksista päätellen: David Nichollsin romaani Sinä päivänä (Otava, 2011; suom. Sauli Santikko). Mutta onko kirja hyvä?

Luin kirjan alkuperäisversiona, englanniksi, mutta käsittääkseni suomennus on pätevää työtä sekin. Kävi kuitenkin niin etten ehtinyt suomenkielistä versiota lukemaan laina-ajan puitteissa.

Mielestäni Nichollsin kirja on rakennettu laskelmoivaan tapaan, eikä kerrontatekniikkakaan häikäise. Kirjan alussa Nicholls käyttää kirjeitä kuvaamaan päähenkilöiden ajatuksia, ja kirjan lopussa taas jätetään viestejä puhelinvastaajiin. No, onhan tämäkin tapa kertoa ihmisten päänsisäisestä maailmasta, mutta ei välttämättä kovin uskottava.

Ja päähenkilöt, Emma ja Dexter, ovat kummatkin vähän karikatyyrimäisiä, Dexter varsinkin. Tässä on haettu samanlaista tyypittelyä kuin jossakin tv:n sitcom-tyyppisessä sarjassa.

Mutta... Vaikka hyppäsin yli pitkä jaksoja ja joskus tuntui että tarina on juuttunut paikalleen ja muuttunut pahviseksi, jaksoin kuitenkin kirjan loppuun. Ja sitä en voi kieltää, että tarinan loppua lähestyttäessä Emma ja Dexter alkoivat muuttua ihmisen oloisiksi, heidän kohtalostaan alkoi välittää.

Ja vaikka loppuratkaisu oli dramaattisen kärjistetty, kyllä se silti puri. Kunnes taas takaraivossa alkoi raksuttaa: laskelmoitua, laskelmoitua...

Lisäys: Kirjaan on Helmet-järjestelmässä yli 500 varausta syyskuun 2011 puolivälissä.