Lukijoiden yhteisö

Professori Kuisma Korhonen on kirjoittanut mainion kirjan lukemisesta (ja kirjoittamisesta): Lukijoiden yhteisö - Ystävyydestä, kansanmurhista, itkevistä kivistä (BTJ-Avain, 2011; ISBN 978-951-692-853-4).

Aihe on tavattoman kiinnostava, ja tavattoman henkilökohtainen, ja siksi vaikea käsitellä: "Eikö lukeminen oe kaikkein intiimeimpiä alueitamme, osa sisäistä maailmaamme, johon muilla ei ole pääsyä? Kuka voisi seurata merkitysten syntyä paperin, musteen, omien silmieni ja tajuntani välissä? Kuka voisi tunkeutua aivojeni hermoratoihin ja nähdä tekstin synnyttämien aistimusten sisäisen elämän?"

Kirja on myös monitulkintainen, täynnä mahdollisuuksia: "Mutta pitääkö meidän todella valita? Jos eläisimme ajassa, pitäisi. Kirjassa aika on kuitenkin tila, jossa kaikki valintamme ovat väliaikaisia, jossa kaikki ratkaisut ovat vielä auki. Voimme aina palata, valita toisin, tai valita kaikki, vuorollaan, tai antaa kaikkien lukutapojen värähdellä yhtä aikaa, kuunnellen niiden välille kohoavia harmonioita ja riitasointuja."

Kieli on kummallinen asia - ja Korhoselta mukaan kieltä ei pidä käsittää minään abstraktina rakenteena: 'Kieli kurottaa johonkin, mihin se ei voi koskettaa, jälkiin ja muistoihin, jotka katoavat samalla kun yritämme tavoittaa niitä. Sanomme "kukka" ja kätemme tavoittaa tyhjää - mutta tuo tyhjyys on jäljellä senkin jälkeen kun kesä ja sen kukat ovat kuihtuneet.'

Amerikkalainen Disneyland-todellisuus saa Korhoselta tiukan läksytyksen: "Koko yhteiskunta on muuttumassa Disneylandin kopioksi. [...] Kansalaiset suljetaan neljän seinän sisälle, sidotaan sohvalle ja ruoskitaan keskeyttämällä väkivallan, aggressiivisen urheilun ja katastrofiuutisten virralla."

Mutta onneksi on kirjallisuus, ja lukijoiden yhteisö, joka sinänsä on paradoksaalinen käsite, sillä mitään yhteistä lukijoilla ei ole, vaan pikemminkin kaikki on erillistä, mutta silti voi puhua tällä käsitteellä näistä ihmisistä, meistä jotka luemme.

Erinomainen kirja!