Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Koivumäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Koivumäki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Warren Ellis: Kostajat - loputon sota

Warren Ellis tarjoilee värikkäisiin trikoisiin pukeutuneita supersankareita sarjakuvakirjassa, jossa ei tunnu olevan mitään mieltä: Kostajat - loputon sota (Egmont, 2013; suom. Antti Koivumäki; ISBN 978-952-233-707-8). Kuvittaja Mike McKone ja värittäjänä Jason Keith ja Rain Beredo.



Mitäs sankareita tässä kirjassa nyt esiintyykään: Thor, Kapteeni Amerikka, Rautamies, Hulk... Jep joo, kaipa tämän kaltaisillekin sarjakuvakirjoille lukijoita riittää.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

The walking dead. Ensimmäinen kirja - jatkuva tarina henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista

Helmet-kirjaston sarjakuvamaratonilla oli esillä tämä Robert Kirkmanin suomennettu kauhusarjakuva. Tarina on tuttu lukemattomista zombi-kauhuelokuvista, mutta kyllä tämä silti hyytää: The walking dead. Ensimmäinen kirja - jatkuva tarina henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista (Egmont, 2012; ISBN 978-952-233-572-2).


Tarina lähtee liikkeelle sairaalassa heräävästä poliisista, Rick Grimesistä, joka havahtuu siihen että henkilökuntaa ei ole paikalla ja ainoa "elämä" mitä sairaalasta löytyy on ihmislihaa himoitsevia zombeja. Perhettään etsivä Rick joutuu melkoiseen pyöritykseen, kun pitää yrittää selvitä sekä zombeista että ihmisistä, joiden päänuppi ei aina kestä kauhujen keskellä.


Sarjakuva on alunperin julkaistu Walking dead -lehden numeroissa 1-12, teoksen toimittaja on Jouko Ruokosenmäki ja suomentaja Antti Koivumäki. Sivuja teoksessa on kolmisensataa, eli mikään lyhyt teos ei ole kyseessä.

Kirjan mustavalkoinen kuvitus ja tarina ihmisistä maailmanlopun tunnelmissa on toteutettu taitavasti, dystopiana tämä on sieltä karmaisevimmasta päästä. Samalla kirjassa on pohdintaa vallankäytön eri muodoista ja olinpa havaitsevinani tarinassa myös pohdintaa siitä, mikä ihmiselämässä loppujen lopuksi on kaikkein tärkeintä.

Toisaalta teos on myös väkivaltainen ja siinä on sen kaltaista aseiden käytön ihannointia joka varmaankin on amerikkalaisessa kulttuurissa arkipäivää, mutta tuntuu varsin vieraalta suomalaisesta lukijasta. No, ehkä tätäkin voi ajatella yhteiskuntakritiikiksi, tai sitten ei.