Kaikkein vähäpätöisin asia

Kate Atkinsonin dekkari Ihan tavallisena päivänä oli sen verran mukavaa luettavaa, että lainasin sarjan seuraavan teoksen: One good turn - a jolly murder mystery (Doubleday, 2006; ISBN 978-0-385-60800-8). Wikipedian mukaan kirja ilmestyy suomeksi syksyllä 2012 nimellä Kaikkein vähäpätöisin asia (suom. Kaisa Kattelus).

Kirjan nimellisenä päähenkilönä on Jackson Brodie, mutta Atkinson aloittaa tarinansa kautta rantain, ja oikeastaan unohdinkin että kyseessä on Brodie-dekkari, kunnes tarinassa tultiin vaiheeseen jossa Brodie ryhtyi selvittelemään kummallisia sattumuksia: autoilijan pahoinpitely, hukkunut nainen, hämäräperäinen siivousfirma ynnä muuta kummallista.

Ihan yhtä hyvin tarina ei rullannut kuin sarjan ensimmäisessä osassa, mutta kyllä minä tästäkin pidin, ja laitoin oitis seuraavan osan varaukseen. Atkinson osaa kirjoittaa, ja tarinankerronta on paljon tusinadekkaria syvällisempää. Eikä sekään ole huono juttu, että Brodiesta on kasvamassa moniulotteisempi hahmo kuin alunperin arvasinkaan.

Lisäys: Näköjään kirja on nyt ilmestynyt suomeksi, ja siitä on ilmestynyt kirja-arviokin.

Ihan tavallisena päivänä

Kate Atkinsonin dekkaria on kehuttu hurjasti, jopa ihmetyttävässä määrin, joten pitihän se tarkistaa mistä tässä on kyse: Ihan tavallisena päivänä (Schildts, 2011; suom. Kaisa Kattelus; ISBN 978-951-50-2112-0). Mutta vaikka Atkinson peittoaa perusdekkarin mennen tullen, en tätä nyt ihan ihmeellisenä pitäisi, vaikka kirjasta kyllä pidinkin.

Niin, ja varasin kyllä sarjan seuraavankin dekkarin, One Good Turn, jossa kirjan yksityisetsivä Jackson Brodie jatkaa tutkimuksiaan.

Tässä kirjassa Brodie saa tutkittavakseen kolme rikostapausta, joille ei päällisin puolin ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta jotenkin rikokset kuitenkin alkavat kietoutua yhteen: kolmevuotiaan lapsen katoaminen, toimistossa tapahtunut surmatyö ja miehensä kirveellä tappaneen naisen tapaus.

Selvittämättömiä rikoksia tutkiessaan Brodie joutuu selvittelemään myös omia perhesuhteitaan, ja Atkinson punoo näppärästi yhteen yksityisetsivän ja hänen asiakkaidensa elämänlankoja, niin että lukija on välillä ihmeissään että miten tässä nyt näin kävikään.

Dekkarin kirjoittajana Atkinson on taitava, ja kuten hyvässä dekkarissa aina, tässäkin puhutaan paljon muusta kuin rikoksista, ihan koko elämästä.