Stefan Spjut: Staalo

Stefan Spjut kirjoittaa Pohjois-Ruotsiin sijoittuvaa kuvausta oudoista olennoista ja tapahtumista. Tässä limittyvät niin fantasia-, kauhu- kuin jännityskirjallisuudenkin tyylilajit keskenään: Staalo (Like, 2013; suom. Taina Rönkkö; ISBN 978-952-01-0873-1).



Kirja on melkoisen massiivinen, 722 sivua. Spjutin tapa kirjoittaa on jotenkin kulmikas, hiukan töksähtelevä, ja toisaalta en enää jaksa paneutua massiivisiin romaaneihin sillä tavalla kuin joskus aikoinaan ahmiessani Tolkienin tai Le Guinin teoksia. Jätin lukemisen pariin kertaan kesken, kunnes palasin kirjaan uudelleen, mutta lopulta jätin urakan kesken noin sivun sata paikkeilla.

Ei tämä kirja mitenkään hassumpi ole, mutta vaikka tarinassa tiettyä omaperäisyyttä olikin, ei se houkutellut lukemaan siinä määrin että olisin urakkaa jaksanut enää jatkaa.

Donner-ryhmä ja muita novelleja

Tämän luin lähes yhdeltä istumalta: Philip Teirin kirjan Donner-ryhmä ja muita novelleja (Otava, 2011; suom. Taina Rönkkö; ISBN 978-951-1-25573-4). Novelli on vaikea taito, ja varsin vähän novellikokoelmia Suomessa julkaistaankaan, mutta Teirin kirja on paikkansa ansainnut.

Kustantajan mukaan "novelleissa tavalliset helsinkiläiset joutuvat muutoksen eteen", ja tämä kuvaa hyvin novellien luonnetta: arkisen, tutun tuntuista elämää, joka kuitenkin jotenkin on raiteiltaan, tai menossa raiteiltaan. Ja novellistiikassa tärkeä jännite, sitä tästä kirjasta löytyy. Muutama novelleista oli ehkä hiukan ponnettomampaa lajia, mutta useimmat olivat hyviä, erittäinkin hyviä.

Kirjan niminovelli kaverista joka ajautuu Jörn Donnerin ihailemisen pariin ja lopulta joutuu pidätetyksi epäiltynä Donnerin Oscar-patsaan varastamisesta on erinomainen, mutta ehkä silti pidin eniten parista muusta, joissa pohdittiin perhe-elämän jännitteitä ja niitä outoja kulmia joihin ihmiset elämässään ajautuvat.

Taidokas työnäyte!