Heikki Willamo: Myyttinen matka

Heikki Willamo kuljettaa katselijan ja lukijan menneen maailman kynnykselle, aikaan jolloin ihminen kuvasi kokemaansa piirtämällä kuvia kallioon: Myyttinen matka (Maahenki, 2017; ISBN 978-952-301-087-1).



Willamolla on erikoislaatuinen kyky ottaa valokuvia, puhua niiden kautta, eikä tämä teos tee poikkeusta. On suurenmoista päästä nauttimaan tällaisesta valokuvataiteesta, joka tuntuu ankkuroivan ihmisen tähän maailmaan jossa elämme, ainoaan sellaiseen, tähän olomassaolomme historiaan, peruskiviin joista moni teknologisesta kehityksestä innostunut visionääri tuntuu ikävä kyllä yrittävän rimpuilla irti.

Ihminen on tehnyt kuvia eläimistä jo kymmeniä tuhansia vuosia. Valokuvataiteilija Heikki Willamo on tutkinut esihistoriallisia kalliopiirroksia ja miettinyt näkemäänsä. Hänen lumoavat kuvansa ja tekstinsä kertovat ihmisen ja eläimen tarinaa esihistoriasta tähän päivään.

Mats Andersson ja Heikki Willamo: Kohtaamisia

Mats Andersson ja Heikki Willamo tarjoavat unenomaisia heijastumia luonnosta valokuvateoksessa, jota voi kutsua taiteeksi: Kohtaamisia (Maahenki, 2014; ISBN 978-952-301-015-4).



Valokuvat tuntuvat heijastelevan ihmisen luontosuhdetta, mutta tavalla jossa ihmisestä kuoritaan pois teknologiaa ja kaupungistumista ja palataan olemassaolomme alkuhetkiin, maisemiin jossa eläinten kohtaaminen oli arkipäivää, jossa ihminen oli osa eläinten maailmaa.

Kohtaamme eläimiä monilla tasoilla: maastossa niitä kuvatessa, ajatuksissa ja haaveissamme, ne tulevat myös uniimme. Eläimet ovat aina kiehtoneet ihmismieltä, varhaisimmat ihmisen tekemät kuvat esittävät eläimiä ja me teemme niitä yhä, yli neljäkymmentätuhatta vuotta myöhemmin.

Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvaaja ja kirjailija. Hän on toiminut ammatissa jo 30 vuotta. Willamo kuvaa enimmäkseen kotiseutunsa metsäluontoa ja sen elämää, mutta kiinnostus muinaisuuteen ja myytteihin vie hänet välillä pitemmille kuvausmatkoille erityisesti pohjolan kivikautisen kalliotaiteen pariin.

Mats Andersson on yksi Ruotsin arvostetuimmista luontokuvaajista. Kuvatessaan hän ei keskity vain dokumentoimaan luontoa, vaan pyrkii lähestymään sitä taiteellisempaa ilmaisutapaa hyödyntäen. Hänen kuvissaan on usien voimakas ja koskettava tunnelma. Mats kuvaa enimmäkseen kotiseutunsa smålantilaisessa ympäristössä valoisina kesäöinä, jolloin sen eläimistö on aktiivisimmillaan. Mats Andersson on voittanut Metro Global Photo Challenge 2011 palkinnon. Hän on myös julkaissut yhdeksän teosta ja toiminut tuomarina Ruotsin Photo Book Prize vuonna 2013.

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen: Huuhkajavuorella

Heikki Willamo ja Leo Vuorinen kertovat huuhkajasta, ja samalla siitä maailmasta jossa huuhkaja elää, mukaan lukien muut eläimet jotka metsiä ja kalliorinteitä asustavat: Huuhkajavuorella (Maahenki, 2008; ISBN 978-952-5652-50-5).



Teoksessa on omaperäisyyttä ja ymmärtämisen otetta. Valokuvat ovat tunnelmoivia, sellaisia joissa kuvaaja tuntuu eläneen samaa todellisuutta kuvauksen kohteen kanssa.

Upeat kuvat ja kiehtova tarina vievät huuhkajan asuinsijoille - metsien keskelle, jylhiin maisemiin, kalliorinteille, pimeän ja valon rajamaille. Pääosassa on huuhkaja, johon kietoutuu paljon salaperäisiä ja myyttisiä mielteitä, vanhoja tarinoita ja kulttuurihistoriallisia kerrostumia. Huuhkajan lisäksi näissä metsissä elävät myös mäyrä, kettu, supikoira, varpuspöllö ja kehrääjä. Kaikki yön kulkijoita, jotka avaavat monille oudon ja tuntemattoman maailman. Tekstit ovat tunnetun luontokuvaajan ja -kirjailijan Heikki Willamon. Kuvat ovat Willamon ja Leo Vuorisen.

Heikki Willamo: Hirven klaani

Heikki Willamon valokuvakirjassa kerrotaan hirvistä, noista auto-onnettomuuksia aiheuttavista isoista otuksista, tavalla jossa tunnutaan mentävän hirvenä olemisen syvimpiin salaisuuksiin: Hirven klaani (Otava, 2005; ISBN 951-1-19870-X).



Teosta voisi sanoa taideteokseksikin, siinä määrin omaperäistä ja omalaatuista on kerronnan tyyli ja taju. Luontokirja ei tästä paljon pysty paranemaan, varsinkin kun tekijän oma persoona tuntuu olevan jokaisella aukeamalla vahvasti läsnä.

Tunnetun luonnonkuvaajan ja -kirjailijan kunnianhimoisin ja rohkein teos! Runollista kuvailmaisua, luonto-ja taidekirja myyttisen, pyhän hirven etsinnästä ja myytistä. Kiehtovaa luettavaa ja eksoottista katseltavaa luonnon ja valokuvauksen harrastajille sekä shamanismista, muinaiskulttuureista ja suomalaisuuden juurista kiinnostuneille. Heikki Willamo on vapaa kirjailija, toimittaja ja luontokuvaaja.

Vuosi metsässä

Heikki Willamon valokuvakirja on kiehtova, niin teksti kuin kuvatkin: Vuosi metsässä (Maahenki, 2012; ISBN 978-952-5870-59-6). Kirja kertoo yhdestä vuodesta metsässä, siis samassa paikassa vuoden ympäri. Willamo pystytti metsään laavun ja vietti siellä aikaa.

Hienojen mustavalkoisten valokuvien lisäksi kirjassa on mainioita tarinoita Willamon uran varrelta. Ja myös perheestään Willamo tarinoi.

Willamo osaa myös mustavalkoisen valokuvauksen, voisi sanoa niinkin että tässä on palattu valokuvauksen juurille. Kirjan taitto toimii hyvin, ja kuvien sävyt on hienosti saatu esille. Ja pohdiskelevat, muistelevat tekstit istuvat erinomaisesti teemaan.

Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa

Kai Fagerströmin ja Heikki Willamon valokuvat, Risto Rasan runot ja Willamon tunnelmoivat tekstit, näistä syntyy teos Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa (Maahenki, 2010; ISBN 978-952-5652-85-7). Ihmiset ovat muuttaneet taloista, mutta metsän eläinväki on tullut tilalle tyhjiin huoneisiin.

Näin kirjaa kuvataan kustantajan sivulla: "Taloissa vallitsee ristiriitainen tunnelma. Viimeisten asukkaiden henki leijuu vielä haikeana rakenteissa ja tavaroissa, vaikka uudet äänet täyttävät jo tuvat. Nurkassa rasahtaa, lattialankkujen alta kuuluu vaimeaa tassutusta. Vikinää, varjoja ja nopeita häivähdyksiä. Hiiret, oravat, ketut ja mäyrät sekä monet linnut majailevat talojen sopukoissa. Luonto ottaa takaisin lainassa olleen paikan."

Tuo katkelma jo kuvaa sitä sadunhohteisuutta ja lumoa, jotka kirja tarjoaa katselijalleen ja lukijalleen. Kävimme kirjaa läpi lasten kanssa, ja he tykkäsivät kovasti oivalluksista, kun jokin metsän elävä löytyi milloin mistäkin paikasta valokuvasa. Tummasävyinen kuvitus sopii hyvin teemaan, jossa yhdistyvät mennyt aika ja uusien asukkien touhukas elämä.

Se mikä eniten tässä kirjassa yllätti oli Willamon teksti, joka teki kirjasta sen kokonaisen taideteoksen mikä se on. Ilman tekstissä kerrottuja tapahtumia - siitä miten lapsuudessa autiotalot pelottivat ja kiinnostivat, ja mitä myöhemmin tutkimusretkillä paljastui autiotalojen pois menneistä asukkaista, muun muassa hylätyn kirjeen perusteella - kyseessä olisi vain kokoelma löyhästi toisiinsa nivoutuvia valokuvia.

Mutta nyt kirja on tarina, se kertoo elämästä tässä ja nyt, ja samalla elämästä jota joskus on eletty, elämästä jolle autioitunut talo tarjosi puitteet, ihmiselämästä joka päättyi tai siirtyi muualle.

Eikä sovi muistaa myöskään joidenkin yksittäisten valokuvien ja Rasan runojen tenhoa, ne usein yllättävät, antavat käsityksen ainutkertaisuudesta, hetkistä jotka ovat juuri tässä ja nyt.

Hieno teos: valokuvat, teksti, runot - tämä kirja kestää aikaa. Ja ehkä jonain päivänä tämäkin kirja voi jonkin autiotalon nurkista löytyä, pölyttyneenä, ajan patinoimana; silloin on kierros taas kerran käyty ympäri.