Gregory Mcdonald: Confess, Fletch

Olen lueskellut tätä ennen kolme romaania Gregory Mcdonaldin kirjasarjasta, ja tämä neljäs oli varsin hyvä myöskin, tosin olisi kannattanut pitää hiukan taukoa kirjojen lukemisen välissä: Confess, Fletch (Vintage Books, 2002; ISBN 978-0375713484)



Tässä romaanissa Mcdonaldin romaanien kaksi sankaria, toimittaja Irwin M. Fletcher ja poliisitarkastaja Francis Xavier Flynn, tapaavat toisensa kun Fletchiä epäillään murhasta. Tapahtumat kytkeytyvät taiteen maailmaan, mikä toimi yllättävänkin hyvin, mutta saattaa ehkä puuduttaa lukijaa joka ei taidesuuntauksista yhtään välitä.

Fletch tekee kaikenlaisia temppuja tuttuun tyyliinsä ja saa asiat melkoisen sekaisin, samaan aikaan kun Flynn harkittuun tyyliinsä pitää Fletchiä silmällä ja aika ajoin kehottaa tätä tunnustamaan syyllisyytensä rikokseen. Kohtalaisen yllätyksen Mcdonaldin romaaninsa loppuun leipoo, mutta ihan kärkeen tämä romaani ei sijoitu Fletch-sarjassa, olisiko kaksi sankari liikaa yhteen dekkariin.

Gregory Mcdonald: Fletch

Gregory Mcdonald aloitti Fletch-romaanisarjansa tällä teoksella, jonka dialogi on iskevää ja yllätyksiä on luvassa yksi toisensa perään: Fletch (Vintage Books, 2002; ISBN 9780375713545).



Kirjan kanteen on laitettu ote romaanista, pätkä dialogia jossa Fletchiä haastatellaan tarkoituksena palkata hänet tekemään murha. Kirjan tarinan referointi on hankalaa kun tarina sisältää kaikenlaisia juonenkulkuja jotka risteävät keskenään yllättävillä tavoilla.

No, jos on nähnyt Fletch-elokuvan tietää kyllä suunnilleen mitä odottaa. Rantapummia esittävä Fletch on itse asiassa lehden toimittaja huumekauppiaita jäljittämässä, kunnes hänet rantapummin roolissaan palkataan murhaajaksi.

Tätä Fletch-kirjaa ei löytynyt kirjastosta, ostin se ihan itse nettikaupasta, ja vapautin sen jälkeen kiertoon laittamalla romaanin kirjaston kierrätyshyllyyn. Kelpo dekkari tämä on, ja ilokseen tätä lukee jo pelkästään mainion dialogin takia.

Gregory Mcdonald: Onni vain yksillä, Fletch

Gregory Mcdonald kirjoitti sujuvasanaisia dekkareita, ja erityisesti hänen taitoaan kirjoittaa dialogia on kehuttu. Tämä jännäri on kelpo suoritus, ja mukavasti tarinassa on huumoriakin. Fletch ei tiedä oikein miten päin olla kun tiedustelupalvelu CIA värvää hänet töihin: Onni vain yksillä, Fletch (Viihdeviikarit, 1989; ISBN 951-611-295-1).



Fletch on jättänyt ilmoittamatta tulojaan veroviranomaiselle, joten CIA-agentit pystyvät kiristämään häntä vakoilemaan lehtimieskollegoja isossa seminaarissa, johon presidentinkin on tarkoitus tulla vierailulle. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitellusti.

Naistenmiehen maineessa oleva Fletch saa seurakseen ihastuttavan naispuolisen toimittajakollegan. Fletch oitis epäilee toimittajaa CIA:n agentiksi jonka on tarkoitus varmistaa että Fletch tekee sen mitä on sovittu.



Kirjassa on parasta dialogi, joka on paikka paikoin kertakaikkisen herkullista, vaikkakin olettaisin että alkukielinen versio on vielä suomennostakin tiukempaa tekstiä. Harmi kyllä näitä Fletch-kirjoja ei löydy alkuperäiskielisinä kirjastosta, eli pitäisikö tässä nyt ihan ruveta netistä niitä tilaamaan?