torstai 31. heinäkuuta 2014

Iain Banks: Siirtymä

Iain Banks laskostaa lukijan pään moninkerroin tällä tarinalla vaihtoehtoisista todellisuuksista. Kirjassa käydään taistelua todellisuuden luonteesta, ja maailmasta toiseen hyppääminen on lähtökohta kertomukselle jonka totuudellisuus on hämärän peitossa. Kuka kertoja loppujen lopuksi on, ja onko kaikki houreista kuvitelmaa: Siirtymä (Gummerus, 2013; suom. Sari Karhulahti; ISBN 978-951-20-8660-3).



Teoksen läpäisee musta huumori, ja muuten teoksessa olisikin kestämistä, niin raadollinen on tämän vallanhimon ja juonittelun kudelma, jossa kokonaisia maailmoja käytetään pelinappuloina, ja ihmisen identiteetti on vaihdettavissa kuin arkinen vaatekappale.

Tarina veti alusta alkaen niin tiiviisti että hengähdystaukoja ei kovin paljon ehtinyt pitää, oli selvitettävä mistä tässä on kyse. Ja lopuksi jäljelle jäi kysymys siitä, mikä ihmisen todellisuus loppujen lopuksi on, mistä se muodostuu ja kuka sen määrittää.

Manu Larcenet: Pieniä voittoja

Juuri kun pääsin haukkumasta Manu Larcenetin sarjakuvakirjan Robin Hoodista, tarttui käsiin tämä toinen, jota ei voi juuri kuin kehua, sen verran elämänmakuista kuvausta oman elämänsä antisankareista tässä kerrotaan: Pieniä voittoja (WSOY, 2006; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 951-0-32199-0).



Teos on palkittukin (Prix du meilleur album, Angoulême, 2004), eikä ihme, siinä määrin mukavasti tässä kerrotaan elämänsä yksinäisyyteen jumittuneesta päähenkilöstä ja hänen vaikeuksistaan tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Mutta olisiko tässä silti avausta johonkin toisenlaiseen, jopa elämänkumppanin löytämiseen, siinä määrin kun päähenkilö neurooseineen sellaiseen kykenee.


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Manu Larcenet: Robin Hood - metsien ikämies

Mitähän sarjakuvan tekijällä on ollut hampaankolossa Robin Hoodia kohtaan? Joka tapauksessa Manu Larcenet laittaa metsässä vaanivan rosvon apureineen siinä määrin kolhonmustan tarinan pyörteisiin että isommasti ei hymyilytä, vaikka sinänsä huumoria - mustaa sellaista - tästä sarjakuvakirjasta kyllä löytyy: Robin Hood - metsien ikämies (WSOY, 2005; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 951-0-30853-6).



Parodiaa tässä yritetään Robin Hoodista tehdä, mutta kuvaus vanhoilla päivillään höperöksi tulleesta rosvojen sankarista ei erityisemmin sytytä. Hienovaraisempi tapa lähestyä tarinaa olisi voinut toimia paremmin.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Marjane Satrapi: Luumukanaa

Marjane Satrapin palkittu sarjakuvateos kertoo elämän pettymyksistä, muusikoista, elämästä 1950-luvun Teheranissa: Luumukanaa (Like, 2008; suom. Taina Aarne; ISBN 978-952-01-0190-9).



Kirjan päähenkilö, Nasser Ali Khan, on elämässään pettynyt ja päättänyt kuolla huoneeseensa. Tarinan kerrotaan perustuvan tositapahtumiin, ja joka tapauksessa kirja kertoo uskottavasti elämästä Iranissa, siitä todellisuudesta jossa 1950-luvulla elettiin, ja perspektiiviä laajentaa perheen lasten elämänkohtaloiden kuvaus 1970- ja 1990-luvuilla.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Simon Tofield: Simonin kissa - Aidan tuolla puolen

Simon Tofield kertoo siitä mitä kissat tekevät kun ihmisen silmä välttää, ja aikamoisen herkullisesti osuvat kohdalleen nämä kuvaukset kissan tekemisestä ja kyvystä hankkiutua erilaisiin kommelluksiin ja kolttosiin: Simonin kissa - Aidan tuolla puolen (Gummerus, 2011; ISBN 978-951-20-8113-4).



Sarjakuva on tekstitön, mutta eipä tässä tekstejä osaa kaivatakaan, mukavasti nämä kuvat kertovat kissojen luonteesta, ja samalla myös meistä ihmisistä.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pekka Borg: Koilliskaira - erämaan ääni, vapauden kaipuu

Pekka Borg kertoo Lapin erämaista, ja erityisesti Urho Kekkosen kansallispuiston syntymisestä sekä siitä, miten luonnonsuojelu ja kaupalliset intressit kerta kerran jälkeen ovat ottaneet yhteen Lapin maisemissa: Koilliskaira - erämaan ääni, vapauden kaipuu (Suomen ympäristösuunnittelu, 2013; ISBN 978-952-93-1786-8).



Olen Saariselällä muutamaan otteeseen käynyt, yleensä talvella hiihtokelien aikaan, mutta kerran myös toukokuun lopussa kun lumet olivat sulamassa pois. En kuitenkaan ole sen kummemmin näistä erämaista ymmärtänyt, vaikka kieltämättä olen maisemista nauttinut. Mutta varsinainen vaeltaminen näissä maisemissa, se on jäänyt tekemättä, se missä ollaan päiväkausia luonnon keskellä eikä vain pistäydytä muutamaksi tunniksi hotellin tai kelohonkamökin ulkopuolelle.


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 10 - One more time

Näin tämä vallankäytön ja korruption kertomus päättyy. Warren Ellisin kirjoittama ja Darick Robertsonin piirtämä sarjakuva kertoo toimittaja Spider Jerusalemin taistelusta läpimädän yhteiskunnan korruptiota vastaan: Transmetropolitan 10 - One more time (DC Comics, 2004; ISBN 1-4012-0217-9).



Tyytymättömyys vallanpitäjään kuohahtaa yli, ja samaan aikaan juonittelut alkavat purkautua kun selviää mitä kaikkea on julkisuudelta piilossa tehty vallankahvaan pääsemiseksi ja vallassa pysymiseksi. Ja vaikka lehdistö on pyritty tukahduttamaan, tämä ei Spideriin tepsi, kyllä sankarimme keinot keksii.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 9 - The cure

Warren Ellis ja Darick Robertson kertovat toimittaja Spider Jerusalemin yrityksestä pistää kampoihin vallan kaapanneelle poliitikolle, joka ei epäröi käyttää mitä tahansa likaisia keinoja asemansa pitämiseen. Ja lisäksi Spider on vakavasti sairas, eikä parannuskeinoa ole luvassa: Transmetropolitan 9 - The cure (DC Comics, 2011; ISBN 978-1-4012-3049-4).



Tarina on jossain määrin toistanut itseään, mutta kun enää yksi kirja on tämän osan jälkeen jäljellä, pakko on todeta että aikamoisen tarinan tekijät ovat sarjakuvassa onnistuneet kertomaan, kritiikkiä yhteiskunnasta jonka tekninen edistys ja jakautuminen syrjääntyneisiin ja menestyviin on saanut täydellisesti korruptoitumaan.


torstai 24. heinäkuuta 2014

Joann Sfar: Rabbin katti

Joann Sfar kertoo tarinan Algerian juutalaisista 1930-luvulla. Satuun viittaavat elementit yhdistyvät realistiseen pohdintaan perheen merkityksestä, ja samalla kerrotaan sukukronikkaa jossa tarinoilla on keskeinen merkitys: Rabbin katti (Egmont, 2006; suom. Kirsi Kinnunen ja Saila Kinnunen; 978-952-469-567-1).



Helmetissä teos oli saanut täyden viisi tähteä (yhdeksän arviota), ja vaikea on mennä vastaan väittämään, niin lumoavasti tämä tarina on piirretty, ja niin hienosti huumori kytkeytyy rosoisen uskottavaan kuvaukseen ihmishahmoista jotka elävät ikään kuin ajasta irrallaan.


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Manu Larcenet: Blast 1 - Röykkiö ihraa

Manu Larcenet kertoo surrealismiin vivahtavassa 200-sivuisessa sarjakuvateoksessa yhteiskunnan laitamilla elävistä ihmisistä ja rikoksen selvittämisestä. Mutta jotta rikos voitaisiin selvittää on tarpeen käydä kokonainen elämäkerta läpi, kaikki se mikä johti tapahtuneeseen väkivallantekoon: Blast 1 - Röykkiö ihraa (WSOY, 2011; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 978-951-0-37463-4). Sarjakuvan on tekstannut Mika Lietzén.



Sarjakuvan piirrosjälki on rosoisen kaunista, tässä ei eletä kauniiden ja rohkeiden maailmassa vaan lihavuuden, juopottelun ja yhteiskunnasta pakenemisen puitteissa, terävästi pistävässä maailmassa jonka kipeydestä kumpuaa perusinhimillisiä olemassaolon kysymyksiä.

Albumi on isokokoinen, romaanin mittoihin kasvava kuvaus ihmisen yksinäisyydestä, suvaitsemattomuudesta. Tarina jatkuu sarjan myöhemmissä osissa.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

En muista tämmöistä juuri aiemmin tapahtuneen, mutta Johanna Sinisalon romaani sai aikaan syömiseen liittyvän mieliteon, ja oli pakko mussuttaa chilisuklaata. Ja melkoisen mausteinen oli myös tämä tieteisromaani: Auringon ydin (Teos, 2013; ISBN 978-951-851-552-7).



Romaani piirtää vaihtoehtoisen ja jotenkin nolostuttavalla tavalla uskottavan kuvauksen sotien jälkeisestä Suomesta. Yhteiskunta on täynnä kieltoja, ja naisen asema on jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet.

Suomen Eusistokraattinen Tasavalta on edennyt pitkälle rodunjalostuksen tiellä, tai ainakin kuvittelee edenneensä. Mutta millaista on asua valvontayhteiskunnassa sellaiselle ihmiselle joka ei sovi luotuun karsinointiin?

Jossain määrin Sinisalo vetää mutkia suoriksi, hienovaraisemminkin olisi tätä tarinaa voinut kertoa, mutta oikeastaan pidin juuri tästä, että tietynlainen rujous pistää läpi myös tarinankerronnasta, sillä mitenkään kaunista kuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta romaani ei piirrä. Jotain tuttua tässä vääristyneessä Suomi-kuvassa tuntuu olevan.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Dmitri Gluhovski kertoo tuhonjälkeisestä maailmasta, jossa eloonjääneet sinnittelevät Moskovan metrotunneleissa: Metro 2033 (Like, 2010; suom. Anna Suhonen; ISBN 978-952-01-0499-3).



Kirja muistuttaa jossain määrin Hugh Howeyn romaania Siilo, mutta metrotunnelit tarjoavat monipuolisemman ympäristön tapahtumille. Siinä missä Howey rajoittui tieteelliskirjallisuuden puitteisiin Gluhovski tuntuu aika ajoin työntyvän puhtaan fantasian alueelle, piittaamatta uskottavuudesta.

Tarina on vetävä, ja päähenkilö Artjom joutuu vastakkain mitä kummallisempien tapahtumien kanssa yrittäessään selvitä hengissä metrotunnelien hirviöiden hyökkäyksistä. Ihmiset käyvät keskinäisiä valtataisteluja samaan aikaan kun yläpuolelta maanpinnalta tunkeutuu tunneleihin ydinsodan tuottamia mutantteja ja hirviöitä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 8 - Dirge

Warren Ellis ja Darick Robertson jatkavat toimittaja Spider Jerusalemin tarinaa, ja tällä kertaa vuorossa on myrskyä ja suoranaista väijytystä: Transmetropolitan 8 - Dirge (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2936-8).



Kirjasta näkyy että Spiderin tarina alkaa hiljalleen lähestyä loppua, mutta melkoinen pyöritys on luvassa ennen kuin tarina on kerrottu. Jonkin verran toistoa tarinassa alkaa jo olla, mutta siitä ei pääse mihinkään että antisankarimme on vallan mainio hahmo kuvattaessa läpimätää yhteiskuntaa jossa kyynisellä oman edun tavoittelulla ei ole mitään rajaa.


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 7 - Spider's thrash

Warren Ellis ja Darick Robertson laittavat työttömäksi ja asunnottomaksi jääneen toimittajan Spider Jerusalemin pakoilemaan valtaapitäviä: Transmetropolitan 7 - Spider's thrash (DC Comics, 2010; ISBN 978-1-4012-2815-6).



Spider on pakosalla, ja samaan aikaan hänen terveytensä alkaa huonontua. Ympärillä oleva yhteiskunta näyttää olevan romahtamaisillaan eriarvoisuuteen. Eliitti pröystäilee ja poliisi pitää väkivalloin kuria samaan aikaan kun kodittomuus ja mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin.


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 6 - Gouge away

Warren Ellis ja Darick Robertson jatkavat Spider Jerusalemin tarinaa, ja tällä kertaa mustaa huumoria on riittämiin, kun Spider huomaa olevansa oman julkisuuskuvansa vanki. Mutta pohjalla on edelleen mustanpuhuva dystopia yhteiskunnasta, joka luisuu kohti totalitaarista diktatuuria: Transmetropolitan 6 - Gouge away (Titan Books, 2010; ISBN 978-184856-658-3)



Luin näitä sarjakuvakirjoja monta peräjälkeen, niin että yliannostus uhkasi. Mutta Warren Ellisin tarina ja Darick Robertsonin kuvitus osuvat siinä määrin kohdalleen, että mielellään tätä tarinaa lukee huolimatta synkistäkin sävyistä. Ketjupolttava ja ihmisiä vihaava antisankari tarjoaa mainion keskipisteen tarinalle joka kuvaa teknologisesti pitkälle kehittynyttä ja sisältä läpimätää yhteiskuntaa.


torstai 17. heinäkuuta 2014

Hugh Howey: Siilo

Hugh Howey kuvaa tuhon jälkeistä yhteiskuntaa, ihmisiä jotka elävät maan sisälle kaivetussa siilossa elinkelvottomaksi muuttuneella maapallolla. Kirja puraisee kerran jos toisenkin, ajatusleikkinä "Mitä jos...". Miten käy viimeisille elossa oleville ihmisille: Siilo (Like, 2013; suom. Einari Aaltonen; ISBN 978-952-01-0987-5).



Teos on ilmestynyt alunperin jatkokertomuksena, mikä näkyy episodimaisessa kerronnassa, mutta selvä romaanin kaari teoksessa silti piirtyy. Kirja kuvailee dystopiaa, jossa siiloon linnoittautuneet viimeiset ihmiset elävät "monen kerroksen yhteiskunnassa", jossa kaikilla on paikkansa alimpien kerrosten kaivosmiehistä ja mekaanikoista ylimpien kerrosten asiantuntijoihin ja poliiseihin.

Kaikki ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä näyttää. Kapina alkaa hiljalleen kyteä kun siilon tasojen välinen epäluottamus kasvaa. Onko ulkopuolinen maailma todellakin niin elinkelvoton kuin väitetään? Ja kuka loppujen lopuksi oli syyllinen ekokatastrofiin ja sen seurauksiin?

Parasta kirjassa on sisäänlämpiävän yhteiskunnan kuvaus kieltoineen ja käyttäytymisnormeineen, jotka kuvastavat oman yhteiskuntamme rakenteita ikään kuin vääristyneen peilin kautta.

Muutamassa kohdin tapahtumat tuntuvat olevan pikemminkin kauhuelokuvasta kuin jännittävästä tieteisromaanista, mutta hyvin Howey kerrontansa hallitsee, yliluonnollista selitystä ei näille tapahtumille tarvitse keksiä. Romaani on oikein mainio "suljetun paikan mysteeri".

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Don Winslow: Kuolleiden päivät

Don Winslow tarjoilee lukijalle kovaksikeitetyn jännärin, joka on perusjännäriä kunnianhimoisempi sekä monipuolisen henkilögallerian että ajallisen kestonsa takia, sillä tapahtumat kattavat useita vuosikymmeniä päähenkilöiden elämästä: Kuolleiden päivät (Like, 2013; suom. Ilkka Salmenpohja; ISBN 978-952-01-0942-4).



Teoksessa on 607 sivua, enkä jaksanut kirjaa ihan kokonaan sivu sivulta lukea. Paikka paikoin tarinan kuljetus oli ennalta arvattavaa, ja henkilögalleria tuntui joiltakin osin keinotekoiselta.

Tiiviimpi kerronta olisi tehnyt kirjasta vaikuttavamman, mutta kyllä kirja jo tällaisenakin toimii, kuvauksena USA:n huumesodan kiemuroista joissa poliisit ja huumekauppiaat ottavat mittaa toisistaan samalla kun poliitikot toisaalta väittävät tekevänsä asioille jotakin ja samaan aikaan ummistavat silmänsä tapahtumilta.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 5 - Lonely city

Warren Ellis on kirjoittanut ja Darick Robertson piirtänyt tämän viidennen osan Spider Jerusalem -kirjasarjassa, jossa hiljalleen aletaan lähestyä tarinan loppua: Transmetropolitan 5 - Lonely city (DC Comics, 2009; ISBN 978-1-4012-2819-4).


Ketjupolttava päähenkilömme apulaisineen selvittelee poliitikkojen likaisia kuvioita ja kähmintöjä, ja melkoisen mustaa huumoria tästä syntyy. Mutta mitenkään parempaan suuntaan asiat eivät ole kehittymässä, aina kun yksi mätäpesäke saadaan paljastettua löytyy entistä pahempi vitsaus Jerusalemin riesaksi.


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Tom Cain: Revenger

En tiennyt mitä odottaa tältä Tom Cainin jännäriltä, jossa lähitulevaisuuden Lontoossa mellakoidaan ja Eurooppa on kriisiytynyt. Kirjan päähenkilö Sam Carver jakaa omankädenoikeutta suuntaan jos toiseenkin, ja into kirjan lukemiseen sammui varsin nopeasti: Revenger (Gorgi Books, 2013; ISBN 978-0-552-16506-8).


Kirjassa maalataan kuvaa yhteiskunnassa jossa kaikki vehkeilevät kaikkia vastaan, ja hengissä selviää vain väkivallan ammattilainen. Terrorismilla pelottelua tämä on, ja kostolla oikeutetaan mikä tahansa vääryys mitä juonen kuljettaminen vaatii.

Teoksen metatiedoissa on Helmetissä sana "kaunokirjallisuus", mutta "kauno" on tästä teoksesta kaukana.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Veikko "Joonas" Savolainen: Sirkus Napoleon

Veikko "Joonas" Savolainen on kirjoittanut ja piirtänyt nämä sarjakuvatarinat, joiden kohdeyleisö on hevosista innostuneet teini-ikäiset: Sirkus Napoleon (Jalava, 1986; ISBN 951-9201-01-7). Sarjakuvat on tekstannut Kaija Kiuru.


En muista nähneeni näitä sarjakuvia silloin kun ne ilmestyivät, mutta Joonaksen muihin sarjakuviin törmäsin aika ajoin lehdissä, ja niinpä lainasin kirjan Pasilan kirjavarastosta Helmetin kautta.


Mitään erityisen ihmeellistä ei näistä sirkustarinoissa ole, mutta täytyy myöntää että kohtalaisen mukavasti Joonas tarinaa pyörittää pienen sivumäärän puitteissa. Voi hyvin olla että hevoshulluuden määrä Suomessa on näiden sarjakuvien ansiosta saanut kohtalaisia kasvulukemia aikoinaan.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Stephen King: Joyland

En ole pitkään aikaan lukenut Stephen Kingin romaaneja, jotenkin vain sain aikoinani niistä tarpeekseni, vaikka se on myönnettävä että Kingin kirja On Writing: A Memoir of the Craft on aivan erinomainen kuvaus kirjailijan työstä. Mutta kun tämän kirjan kannessa annettiin ymmärtää että King on kirjoittanut klassisen mustanpuhuvan jännärin, pakkohan siihen oli tarttua: Joyland (Titan Books, 2013; ISBN 978-1-78116-264-4).



Kirjan päähenkilö tarinoi mukavasti omasta elämästään, pitemmän elämänkokemuksen näkökulmasta, muistellen opiskeluaikojaan ja ennen kaikkea sitä kun hän päätyi kesätöihin huvipuistoon, missä hän joutui tekemisiin aivan toisenlaisten ihmisten kanssa kuin opiskelijana.

Teoksessa on nimellisesti kummitustarinan aineksia. Kerrotaan että huvipuiston kummitusjunan rakennuksessa kummittelee nuoren tytön haamu. Mutta tämä kummitustarina ei vie itse tarinaa kovinkaan syvälle fantasian syövereihin, tässä on paljon arkisemmasta rikoksen selvittelystä kyse.

King piirtää todentuntuisen kuvan huvipuiston työntekijöiden elämästä, mukaan lukien kielenkäytön jossa huvipuistossa kävijöille ja heidän käyttäytymiselleen on reipas annos iskeviä kielikuvia.

Päähenkilö Devin Jones saa tyttöytävältään pakit juuri kun hän aloittaa työt huvipuistossa, ja tämä saa hänet kriisiin, miettimään elämäänsä ja rakkautta, sitä löytääkö hän enää koskaan elämälleen merkitystä. Aika ajoin kertoja kommentoi omaa itseään nuorena ihmisenä ja antaa ymmärtää, että tulevaisuus toi paljon kokemusta, josta käsin voi tätä nuoren ihmisen tuskailua myötätunnolla ymmärtää.

Kirja on nopealukuinen, voisi sanoa että se on pikaruokaa, mutta King tarjoilee tässä annoksessa muutakin kuin pelkkää viihdettä. Teos kurkistaa elämän arjen pimeälle puolelle, raottaa verhoa siihen miten epävarmaa itse kunkin elämä loppujen lopuksi on, ja samalla tuo esille sen miten paljon voi itse kukin saada ja antaa toisille ihmisille, huolimatta siitä läpitunkevasta epävarmuudesta joka ihmisen olemista leimaa.

Teos kyseenalaistaa korkeakirjallisuuden ja kioskikirjallisuuden välisen rajanvedon. Nopealukuinen teos viihdyttää, mutta samalla saa ajattelemaan sitä mitä elämä loppujen lopuksi voi tarjota, miten huvipuiston pinnan alla häilyy elämä itse.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Markku Mäkelä: Tunkio - Kootut pilapiirokset

Markku Mäkelän humoristisia piirroksia on osunut silmiin silloin tällöin, mutta laajemmin en hänen tuotannostaan ole ollut tietoinen. Tämä pilapiirrosten kokoelma nostaa esille varsin monipuolisen tuotannon jossa huumori yhä vieläkin puraisee: Tunkio (Books on Demand, 2013; ISBN 978-952-286-759-9).



Sitä ei tosin voi välttää, että ajankohtaisista teemoista ja tapahtumista huumoria tekevät piirustukset himmenevät ajan mittaan, ja niin on käynyt suurelle osalle tämän kirjan piirustuksia. Toisaalta osa teemoista on siinä määrin ajattomia että ne osuvat tarkkaan kohdalleen tänäkin päivänä.


torstai 10. heinäkuuta 2014

Ian McEwan: Polte

Löysin tämän Ian McEwanin romaanin kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, ja vasta luettuani teoksen, lähes yhdeltä istumalta, tajusin että teos on suomennettu nimellä Polte. Mutta alkuperäiskielinen versio oli vallan mainiota luettavaa, eikä tehnyt tiukkaakaan tarinan melko karvaasta mausta huolimatta: Solar (Vintage, 2011; ISBN 978-0-099-55534-6).



Kirjassa oli moneen otteeseen sellaisia katkelmia, jo heti romaanin alusta alkaen, että mietin onko McEwan itse kokenut jotain samankaltaista, niin yksityiskohtaisen tarkkaa ja ilkeän osuvaa kerronta on.

Ja teoksen jälkisanoista kävikin ilmi, että McEwan oli todellakin osallistunut arktisissa olosuhteissa järjestettyyn seminaariin, jossa ajeltiin moottorikelkoilla paikasta toiseen ja jääkarhut olivat uhkana.

En aiemmin ole pitänyt McEwania humoristina, mutta tässä teoksessa mustaa huumoria on roppakaupalla, ja se istuu kummallisen hyvin tarinaan Nobelin palkinnon voittaneesta fyysikosta Michael Beardista, jonka ura on sivuraiteella ja tekeillä on avioero viidennestä vaimosta.

Nobelin palkinnon Beard sai keksinnöstään joka tunnetaan nimellä "Beard-Einstein Conflation". Fyysikolle tässä on mainio tilaisuus miettiä tutkimusalan keksintöjen nimeämiskäytäntöjä. (Vrt. Bosen–Einsteinin kondensaatti.) Yllättävän hyvin McEwan fysiikan terminologiaa romaanissaan käyttää, vaikkakaan tieteelliseen uskottavuuteen tässä ei selvästi edes pyritä.

Sitäkin mietin, missä määrin päähenkilön esikuvana voisi olla todellinen henkilö, mutta aika hyvin McEwan on kohteensa häivyttänyt, vaikkakin jälkisanoissa viitataan muun muassa Einsteinin elämänkertaan. No, huippututkijoiden joukosta löytyy riittävästi teräviä kyynärpäitä ja ihmissuhdesotkuja niin että kovin paljon sepittämistä tähän tarinaan ei edes tarvita.

Teoksen päähenkilö Beard on nuorena tutkijana tieteen huipulle pompannut fyysikko. Lyhyt, kalju ja lapsesta asti pyylevä tiedemies hyppäsi nopeasti tieteen huipulle, mutta Nobelin palkinnon jälkeen ura on ollut alamäkeä.

Kun sitten yhteensattumien johdosta käy mahdolliseksi nousta jälleen huipulle, ja siinä samalla ratkaista ihmiskuntaa uhkaavat ilmastonmuutoksen ja energiatalouden haasteet, näyttää tulevaisuus jälleen valoisalta. Beard näkee muun muassa ilmastonmuutoksen pelkästään teknisenä haasteena, ja tämä yksisilmäisyys tuottaa mainioita komediallisia kuvioita kun Beard laitetaan väittelemään tieteestä militanttien naistutkimuksen edustajien kanssa.

Mutta sitä päähenkilömme ei aavista että McEwan pistää huipputiedemiehen varsinaiseen kujanjuoksuun. Se mikä näyttää loistavalta mahdollisuudelta kääntyykin lopulta tuhon kierteeksi, niin että yksityiselämän ongelmat ja uran eri vaiheissa tehdyt kyseenalaiset temput oman menestyksen edistämiseksi lopulta räjähtävät silmille. Eikä keksinnöstä joka periaatteessa mahdollistaisi edullisen energian tuottamisen ihmiskunnalle lopulta jää jäljelle kuin raunioita ja kasa valtavia oikeusjuttuja.

Teos on vallan mainio, vaikkakin melkoisen erilainen kuin kuvittelin sen olevan. Ympäröivän todellisuuden tarkka havainnointi on merkillepantavaa, samaten se miten kirjan kerronta tuntuu hengittävän elettyä elämää.

McEwan kuvaa tarkkasilmäisesti päähenkilöä joka kerta kaikkiaan ei pysty näkemään asioita muuten kuin omasta menestymiselle ahnaasta näkökulmastaan. Aivan erinomainen työnäyte kirjailijalta. Parhaita ellei paras tänä vuonna lukemani romaani.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Morris: Lucky Luke - 1951-1954

Minulta löytyy kirjahyllystä toistakymmentä Morrisin Lucky Luke -albumia, mutta en ole niitä pitkiin aikoihin lukenut, enemmänkin ne ovat kuluneet jälkikasvun käsissä. Kirjastossa oli esillä kovakantinen sarjakuvakirja johon on kerätty vanhimpia Lucky Luke -tarinoita, ja pakkohan se oli ottaa lainaan: Lucky Luke - 1951-1954 (Egmont, 2004; suom. Annukka Kolehmainen ja Sirpa Alkunen; ISBN 952-469-286-4).



Teoksessa kerrotaan erityisesti siitä, mikä oli Daltonin veljesten todellinen kohtalo ja miten he päätyivät Morrisin albumeihin Lucky Luken vastustajiksi ja kiusanhengiksi.

Aika mainioita nämä tarinat ovat. Näissä tämän kirjan versioissa on enemmän todellisuuspohjaisia juttuja ja vähemmän huumoria kuin niissä kirjoissa jotka itselläni löytyvät kirjahyllystä.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Robert Kirkman: The walking dead - jatkuva tarina henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista. Kolmas kirja

Robert Kirkmanin zombie-sarjakuvakirjojen kolmannessa osassa törmätään zombeja kauheampaan uhkaan, toisiin ihmisiin, jotka ovat keksineet uuden tavan käsitellä zombien uhkaa, käyttämällä niitä vallankäytön välineenä: The walking dead - jatkuva tarina henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista. Kolmas kirja (Egmont, 2013; suom. Antti Koivumäki; ISBN 978-952-233-691-0).



Pidin kohtalaisen tauon ennen tähän kirjaan tarttumista, ja se olisi saattanut jäädä lukemattakin ellen olisi huomannut teosta esille pantuna kirjaston aulatilojen pöydällä.

Dystopiana tämä tarina on melkoisen karmaiseva, mutta toisaalta siltä ei voi välttyä että tämän tyyppinen tarina on jo lähestulkoon loppuun kaluttu populaarikulttuurin kuvastossa.


maanantai 7. heinäkuuta 2014

Javier de Isusi: Hullu joki

Tämä on kolmas osa Maattoman Juanin matkoista kertovien sarjakuvakirjojen sarjassa, ja tällä kertaa Javier de Isusin teoksessa reissataan Amazonian sademetsien uumeniin, alkuperäiskansojen pariin: Hullu joki (Like, 2011; suom. Sari Selander; ISBN 978-952-01-0660-7).



Teoksessa pohditaan muun muassa sitä, miten luku- ja kirjoitustaidon mukanaan tuoma interkulttuurisuus hiljalleen hävittää alkuperäiskansojen todellisuuden, jopa siinä määrin että tekijä esittää toivomuksen etteivät kirjan kuvauksen kohteena olevat alkuperäiskansat koskaan opi lukemaan teoksen tarinaa.



Toisaalta voi myös ajatella, että teos romantisoi alkuperäiskansojen elämän todellisuutta, vaikka samalla Amazonin metsien kohtalo on koko maapallon kannalta iso kysymys, jossa ihmiskunnan tulevaisuus kietoutuu siihen miten maapallon biosfääri kestää muutoksia.

Sarjakuvakirjana teos on vallan erinomainen, vaikkakin kolmen kirjan jälkeen alkaa olla ilmeistä että tarinat toistavat samaa kuviota uudelleen ja uudelleen. Onko maapallolla enää mitään paikkaa jota kulttuurimme jo ei olisi tavoittanut.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 4 - The new scum

Warren Ellis ja Darick Robertson jatkavat toimittaja Spider Jerusalemin tarinaa, ja tällä kertaa pureudutaan vaalikampanjoinnin syövereihin kun istuva presidentti on menettämässä otteensa vallasta: Transmetropolitan 4 - The new scum (DC Comics, 2000; ISBN 1-56389-627-3).



Ketjussa polttava ja monella tapaa itsetuhoinen Jerusalem vihaa kaikkia ja kaikkea, mutta sama näyttää pätevän myös vallanpitäjiin, jotka tuntuvat havittelevan valtaa kostaakseen koko yhteiskunnalle ja erityisesti vastustajilleen. Dystopia on melkoisen pureva, vaikkakin jää jossain määrin etäiseksi täältä Suomen perspektiivistä.



Antisankarina Jerusalem on lähestulkoon kauimpana sankarista mitä ajatella saattaa, mutta silti tähän yhä rähjäisemmäksi muuttuvaan hahmoon tekee mieli samaistua. Voiko inho ja viha tuottaa muuta kuin katkeruutta, voiko sen kääntää positiiviseksi muutosvoimaksi?

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Aaron Becker: Journey

Aaron Beckerin kirjan nimi on englanniksi, mutta yhtä hyvin se voisi olla millä kielellä tahansa, sillä tekstiä tässä piirustuksiin perustuvassa tarinassa ei ole: Journey (Walker Books, 2013; ISBN 978-1-4063-4230-7).



Kirja kertoo tytöstä, joka löytää piirtämisestä ja mielikuvituksestaan keinon ymmärtää ja muuttaa maailmaansa. Samalla teos kertoo yksinäisyydestä, leikkimisestä, seikkailuista, ja lopulta myös ystävyydestä. Hieno, hienovaraisesti kerrottu tarina, jossa lukija saa kokea oivaltamisen iloa.


perjantai 4. heinäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 3 - Year of the bastard

Warren Ellis ja Darick Robertson jatkavat toimittaja Spider Jerusalemin tarinaa. Tällä kertaa Spider kietoutuu poliittisen pelin ja kähminnän kiemuroihin. Onko muutoksen aikaansaaminen ylipäänsä mahdollista? Transmetropolitan 3 - Year of the bastard (DC Comics, 1999; ISBN 1-56389-568-4).



Spiderin kyyninen tapa suhtautua maailmaan istuu hyvin tähän dystopiaan tieteen ja tekniikan edistysaskelten muokkaamasta kaupungista, jossa oikeastaan mikään ei ole mahdotonta ja kaikki on korruptoitunutta.

Jos on rahaa, voit ostaa itsellesi ne luonteenpiirteet jotka haluat, ja kun kerran sairauksiin löytyy hoito, voit mielin määrin rällestää, kunhan otat lääkkeet joilla syöpä ja muut haittatekijät saa pidettyä kurissa.


torstai 3. heinäkuuta 2014

Javier de Isusi: Maattoman Juanin matkat 1 - Marcosin piippu

Javier de Isusi kertoo seikkailutarinan Meksikosta. Vallankumoushenkisessä zapatistikylässä eurooppalaiset vapaaehtoiset toimivat ihmiskilpinä Meksikon armeijan iskuja vastaan: Maattoman Juanin matkat 1 - Marcosin piippu (Like, 2009; suom. Sari Selander; ISBN 978-952-01-0316-3).



Teoksen päähenkilö on hahmona etäiseksi jäävä Vasco, joka etsii Latinalaiseen Amerikkaan kadonnutta ystäväänsä Juania. Varsin mainiosti sarjakuva kuvaa kapinallisten todellisuutta, jossa kukaan ei paljasta kaikkia korttejaan ja kaikkien ihmisten todellisia motiiveja on epäiltävä. Kuka on vakoilija, kuka on sissi - ja missä Juan oikein piileksii?



Alkuperäiskansojen hankalasta tilanteesta teos antaa mainion kuvan, samaten siitä miten vaikea ulkopuolelta käsin on ymmärtää sitä todellisuutta jossa Meksikon syrjäseuduilla eletään. Ja Juan - hän jää löytymättä, etsintä jatkuu sarjakuvakirjojen myöhemmissä osissa.