Ian McEwan: Polte

Löysin tämän Ian McEwanin romaanin kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, ja vasta luettuani teoksen, lähes yhdeltä istumalta, tajusin että teos on suomennettu nimellä Polte. Mutta alkuperäiskielinen versio oli vallan mainiota luettavaa, eikä tehnyt tiukkaakaan tarinan melko karvaasta mausta huolimatta: Solar (Vintage, 2011; ISBN 978-0-099-55534-6).



Kirjassa oli moneen otteeseen sellaisia katkelmia, jo heti romaanin alusta alkaen, että mietin onko McEwan itse kokenut jotain samankaltaista, niin yksityiskohtaisen tarkkaa ja ilkeän osuvaa kerronta on.

Ja teoksen jälkisanoista kävikin ilmi, että McEwan oli todellakin osallistunut arktisissa olosuhteissa järjestettyyn seminaariin, jossa ajeltiin moottorikelkoilla paikasta toiseen ja jääkarhut olivat uhkana.

En aiemmin ole pitänyt McEwania humoristina, mutta tässä teoksessa mustaa huumoria on roppakaupalla, ja se istuu kummallisen hyvin tarinaan Nobelin palkinnon voittaneesta fyysikosta Michael Beardista, jonka ura on sivuraiteella ja tekeillä on avioero viidennestä vaimosta.

Nobelin palkinnon Beard sai keksinnöstään joka tunnetaan nimellä "Beard-Einstein Conflation". Fyysikolle tässä on mainio tilaisuus miettiä tutkimusalan keksintöjen nimeämiskäytäntöjä. (Vrt. Bosen–Einsteinin kondensaatti.) Yllättävän hyvin McEwan fysiikan terminologiaa romaanissaan käyttää, vaikkakaan tieteelliseen uskottavuuteen tässä ei selvästi edes pyritä.

Sitäkin mietin, missä määrin päähenkilön esikuvana voisi olla todellinen henkilö, mutta aika hyvin McEwan on kohteensa häivyttänyt, vaikkakin jälkisanoissa viitataan muun muassa Einsteinin elämänkertaan. No, huippututkijoiden joukosta löytyy riittävästi teräviä kyynärpäitä ja ihmissuhdesotkuja niin että kovin paljon sepittämistä tähän tarinaan ei edes tarvita.

Teoksen päähenkilö Beard on nuorena tutkijana tieteen huipulle pompannut fyysikko. Lyhyt, kalju ja lapsesta asti pyylevä tiedemies hyppäsi nopeasti tieteen huipulle, mutta Nobelin palkinnon jälkeen ura on ollut alamäkeä.

Kun sitten yhteensattumien johdosta käy mahdolliseksi nousta jälleen huipulle, ja siinä samalla ratkaista ihmiskuntaa uhkaavat ilmastonmuutoksen ja energiatalouden haasteet, näyttää tulevaisuus jälleen valoisalta. Beard näkee muun muassa ilmastonmuutoksen pelkästään teknisenä haasteena, ja tämä yksisilmäisyys tuottaa mainioita komediallisia kuvioita kun Beard laitetaan väittelemään tieteestä militanttien naistutkimuksen edustajien kanssa.

Mutta sitä päähenkilömme ei aavista että McEwan pistää huipputiedemiehen varsinaiseen kujanjuoksuun. Se mikä näyttää loistavalta mahdollisuudelta kääntyykin lopulta tuhon kierteeksi, niin että yksityiselämän ongelmat ja uran eri vaiheissa tehdyt kyseenalaiset temput oman menestyksen edistämiseksi lopulta räjähtävät silmille. Eikä keksinnöstä joka periaatteessa mahdollistaisi edullisen energian tuottamisen ihmiskunnalle lopulta jää jäljelle kuin raunioita ja kasa valtavia oikeusjuttuja.

Teos on vallan mainio, vaikkakin melkoisen erilainen kuin kuvittelin sen olevan. Ympäröivän todellisuuden tarkka havainnointi on merkillepantavaa, samaten se miten kirjan kerronta tuntuu hengittävän elettyä elämää.

McEwan kuvaa tarkkasilmäisesti päähenkilöä joka kerta kaikkiaan ei pysty näkemään asioita muuten kuin omasta menestymiselle ahnaasta näkökulmastaan. Aivan erinomainen työnäyte kirjailijalta. Parhaita ellei paras tänä vuonna lukemani romaani.