Ben Aaronovitch: Broken homes

Ben Aaronovitch romaani sekoittaa poliisijännäriin fantasiaelementtejä, ja kokonaisuus toimii kohtalaisen hyvin: Broken homes (Gollancz, 2013; ISBN 978-0-575-13246-7).



Romaanin alkupuoli oli melkoisen tahmaista luettavaa, ja pariin kertaan ajattelin jättää lukemisen kesken, mutta jatkoin kuitenkin. Loppupuoli romaanista toimi paljon paremmin, ja sen verran hyvin tarina pysyi kasassa että laitoin kirjasarjan seuraavan osan Foxglove summer varaukseen kirjastosta. Parin viikon tauon jälkeen jaksanee Grant-dekkaria jälleen lueskella.

Ben Aaronovitch has stormed the bestseller list with his superb London crime series. A unique blend of police procedural, loving detail about the greatest character of all, London, and a dash of the supernatural.

In the new novel DC Peter Grant must head south of the river to the alien environs of Elephant and Castle. There's a murderer abroad and, as always when Grant's department are reluctantly called in by CID, there is more than a whiff of the supernatural in the darkness.

Full of warmth, sly humour and a rich cornucopia of things you never knew about London, Aaronovitch's series has swiftly added Grant's magical London to Rebus' Edinburgh and Morse's Oxford as a destination of choice for those who love their crime with something a little extra.

Ben Aaronovitch: Moon over Soho

Ben Aaronovitchin dekkareissa eletään nykyajan tuntumassa, mutta fantasialla höystetyssä maailmassa jossa taikuus on totta, vaikkakin jossain määrin epätavallista: Moon over Soho (Gollancz, 2011; ISBN 978-0-575-09760-5).



Teksti etenee sujuvasti, ja mukaan on pudotettu melkoisessa määrin paikallisväriä, minkä lisäksi musiikilla on melkoisen iso rooli tarinan kuljetuksessa. Näitä romaaneja voisi lukea lisääkin, vaikkakin jossain määrin harmittaa että teossarja tuli aloitettua muualta kuin aivan alusta.

The song. That’s what London constable and sorcerer’s apprentice Peter Grant first notices when he examines the corpse of Cyrus Wilkins, part-time jazz drummer and full-time accountant, who dropped dead of a heart attack while playing a gig at Soho’s 606 Club. The notes of the old jazz standard are rising from the body—a sure sign that something about the man’s death was not at all natural but instead supernatural.

Body and soul—they’re also what Peter will risk as he investigates a pattern of similar deaths in and around Soho. With the help of his superior officer, Detective Chief Inspector Thomas Nightingale, the last registered wizard in England, and the assistance of beautiful jazz aficionado Simone Fitzwilliam, Peter will uncover a deadly magical menace—one that leads right to his own doorstep and to the squandered promise of a young jazz musician: a talented trumpet player named Richard “Lord” Grant—otherwise known as Peter’s dear old dad.

Ben Aaronovitch: Whispers under ground

Ben Aaronovitch kirjoittaa poliisikirjallisuutta, jossa taikuus on arkipäivää. Päähenkilö Peter Grant on maagisia kykyjä hallitseva poliisi, joka saa ratkaistavakseen Lontoon metrotunnelissa tapahtuneen murhan: Whispers under ground (Gollancz, 2012; ISBN 978-0-575-09764-3).



Teos löytyi kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä, ja hiukan harmittaa että aloitin sarjan lukemisen tästä kirjasta. Sarjassa on ilmestynyt kaksi aiempaa romaania, ja tässä kirjassa viitattiin moneen otteeseen aiempien teosten tapahtumiin.

Eikä magian sotkeminen dekkariin nyt ihan mahdottoman huonosti toiminut, sillä Aaronovitch oli keksinyt magian käytölle mainion rajoituksen: liiallinen taikuus saa käyttäjässään aikaan aivovaurioita. Niinpä joutuminen skannattavaksi aivokuvannuslaitteeseen on arkipäivää Grantille ja hänen kollegoilleen.

Aaronovitch kirjoittaa sinänsä taitavasti, ja kuvaukset metron ja maanalaisen viemäriverkon rakenteesta olivat suorastaan kiehtovaa luettavaa, mikä osin yllätti.

Alkuaikojen metro ei oikeastaan ollut maanalainen nykyisessä mielessä, höyryjuna kun olisi maan alla toimiessaan tukehduttanut matkustajat ja sähkökäyttöiset junat tulivat vasta myöhemmin. Tästä lähtökohdasta Aaronovitch sommittelee mielenkiintoisen palapelin, eikä tarinassa muutenkaan kovin kauheasti vikaa ollut.

Mutta saattaa olla, että tämä jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi sarjan kirjaksi jonka luen, taikuuden sotkeminen perinteiseen dekkariin kun tuntuu kaikesta huolimatta vähän niin kuin huijaukselta.