Pekka Luukkolan teos Tunturien helmet - Jewels of the Fells (Metsäkustannus, 2010) on parhaita valokuvakirjoja ja parhaita luontokirjoja mitä olen koskaan käsiini saanut. Ja taidekirja, sitäkin se on.
Otetaan ensiksi ote copyright-sivulta: "Valokuvat, teksti, graafinen suunnittelu ja typografia: Pekka Luukkola". Siis: tässä kirjassa kaikki on alusta loppuun yhden tekijän käsialaa. Ja hienoa käsialaa onkin. Enpä olen usein tämmöiseen törmännyt, että kaikki on kunnossa: tekstissä ei ole kirjoitusvirheitä, kirjan taitto ei temppuile vaan toimii ja kuvat ovat tulostuneet juuri parhaalla mahdollisella tavalla.
Niin, ja sanottakoon sekin, että tässä kirjassa kohdellaan tasapuolisesti suomenkielistä ja englanninkielistä lukijaa: kaikki tekstit on kummallakin kielellä. Lets note also the fact that this book treats equally well Finnish and English language readers: all texts are in both languages.
Ehkä kirjan laatua selittää se, että kirjoittajakuvauksen mukaan Luukkola tekee parhaillaan väitöskirjatyötä Aalto-yliopistossa, aiheenaan valokuvan laadun tutkiminen.
Se myös oli silmiinpistävää, että kun useimmissa luontoa käsittelevissä valokuvakirjoissa ilmoitetaan iso rimssu teknisiä detaljeja kustakin valokuvasta, tässä kirjassa ei ole yhtäkään. Sen kuvan lukija saa, että kuvat on otettu isolla kameralla. Tekijän omakuvasta saa ehkä sen arvauksen, että laakafilmikamera voi hyvinkin olla käytössä.
Mutta kun tässä nyt hiljalleen olen pääsemässä ihmettelemästä kirjan teknistä tasoa, ja erityisesti valokuvien huimaa yksityiskohtien rikkautta, niin entäpä se kokonaisuus: mitä kirja kertoo Lapin tuntureista?
Paljon se kertoo, sekä siitä millaisia ne nyt ovat ja miten sellaisiksi tulleet - geologiasta tämä kirja kertoo paljon - mutta myös siitä, mitä ilmastonmuutos on alueelle ehkä tekemässä, tuomassa sinne kasvillisuutta joka samalla vie elämisen edellytykset monilta nykyisin tuntureissa viihtyviltä lajeilta.
Ja sitten vielä: muutama koko aukeaman kuva sai kerrassaan ihmettelemään, esimerkiksi aukeama sivuilla 30-31, jossa on kuvattu ruskan puraisemia mustikanvarpuja kivikkoisella tunturinrinteellä. Oi, oi, oi! Ja toinen yhtä upea kuva melkein perään, sivuilla 34-35: kulleroita ja metsäkurjenpolvia Saanan koivulehdossa. Kyllä on oltu oikeaan aikaan paikalla.
Mahtavaa!
this gave me a giggle
11 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti