Tyhjyyden ympärillä

Aki Salmelan runokokoelma Tyhjyyden ympärillä (Tammi, 2008) sai mietteliääksi, hyvällä tavalla. Kirjan mottona on seuraava Salmelan runo:

Runoilija niin kuin filosofi
ei tutki todellisuutta vaan merkityksiä
joita todellisuus meissä muodostaa.

Ihminen kuin lehti
lentää tuulen voimasta
sinne ja tänne.

Merkittävä osa runoista on proosarunoja, hyvällä tavalla sanojen väliin putoavia, tai sieltä nousevia, sillä tavalla rakennettuja että tuntee kirjoittajan runot kokeneen, ei vain leikkivän sanoilla kielipelejä. Mutta helposti ne eivät aukea siltikään.

Osa runoista jäi hämäriksi, ehkä ne vaativat enemmän pohdintaa, palaamista asiaan, hautumista. Osa taas herätti ajatuksia, runon omaisia, sellaisia jotka tuntuivat kuin jokin liikahtaisi, syvällä, tai sitten vain kuin jokin olisi, kuin kivi.

Mukana on myös aforisminomaista, iskevää kerrontaa, toisiinsa niputettuja merkityksiä. Tässä katkelma:

...

Näyttää runoilijalta, koska kirjoittaa runoja.

Kirjoittaa runoja, koska näyttää runoilijalta.

Ihmisiä jäljittelemässä kuvia, jotka jäljittelevät ihmisiä.

Työ tekijäänsä työstää.

Havaitseminen on olemisen tekemistä.

...

Luulenpa, että Salmelan runoihin täytyy palata, ottaa ne uudestaan havaittaviksi - olkoonkin että "Kauneus on katsojan historiassa."