Apupata

Miten kirjoittaa arvio kirjasta jota ei ole lukenut, vaikkakin on kädessään pidellyt? No, kyllähän sen pitäisi onnistua, Pierre Bayardin opeilla. Ja ainahan on käytössä netti, tuo korvaamaton muistinjatke.

Kustantaja (Otava) kertoo Hannu Väisäsen kirjasta Apupata seuraavaa: "Rakastetun tekijän teräviä ja hauskoja lyhytproosan helmiä kaikesta taivaan ja ranskalaispappilan pihamaan väliltä. [...] Kirjallisuuden Finlandia-voittaja ja kuvataiteen voimahahmo tutkii ympäröivää elämää valppaan huomiokykyisenä ja lempeän huumorin kautta. Maailman yksityiskohdat hymyilevät ja ilmassa lentävä lettu muuttuu sädekehäksi paistajan pään ympärille. [...] Kokoelman tekstit valottavat kiinnostavasti kirjailijan elämänpiiriä ranskalaiskylässä, ja näyttävät lisäksi Väisäsen työnsä äärellä, altistumassa ideoille ja pienille ohikiitäville havainnoille. [...] [Hannu Väisänen] on saanut arvostetuimmat suomalaiset tunnustukset kuvataiteilijan työstään sekä kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Apupata-kokoelman tekstit perustuvat eri lehdissä ilmestyneisiin kolumneihin."

Väisäsen kirja on roikkunut myyntitilastojen kärjessä pitkään, ja sitä jouduin myös kauan jonottamaan pääkaupunkiseudun kirjastoista, kirjasta taisi olla lähes 200 varausta jossain välissä. Ja vaikka kirjojakin oli kirjastoissa melkoinen määrä, meni siinä aikaa ennen kun sen sain itselleni.

Ja jotenkin vain kävi, etten saanut kirjaa luetuksi ennen eräpäivää - ja palautettava se oli, seuraavan varaajan (lukijan) innokkaisiin käsiin. No, ehkäpä sen vielä joskus saan käsiini, saa nyt nähdä.

Wikipedia kertoo aika paljon Väisäsestä, ennen kaikkea kuvantaitelijana. Kansainvälisesti tunnettu, ja kansainvälinen suomalainen, epäilemättä. Mutta jotenkin vain itselleni tuntematon.

Mutta otetaan tähän sitten vielä muutama poiminta kirja-arvioista, josko ne selittäisivät teoksen suosiota.

Savon Sanomat kirjoittaa: "Väisäsen aito, henkilökohtainen ja avoin kokemus synnyttää yhteyden kasveihin, puihin eläimiin ja ihmisiin, heidän piirteisiinsä ja kohtaloihinsa. Elämän mystisyyttä ei tarvitse etsiä kaukaa, se on lähellä ja läsnä havainnossa. Tarinan poikanen kasvaa pienistä yksityiskohdista."

KP24 kirjoittaa: "Ranska ja ranskalaisuus ovat elementtejä, jotka ovat kiehtoneet ja inspiroineet taiteilijoita läpi vuosisatojen – myös suomalaisia. Nyt näiden taiteilijoiden joukkoon on liittynyt kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen, jolle Ranskasta on muodostunut toinen kotimaa. Muun muassa Helsingin Sanomissa säännöllisesti kolumneja kirjoittava Väisänen tarkastelee uusimmassa teoksessaan Apupata ranskalaista menoa suomalaisesta näkökulmasta."

Ja Vihreä Lanka kehuu: "Yksiin kansiin kootut kolumnit ovat kuin hedelmäkarkkeja laihdutuskuurilaiselle. Nukkumaan mennessä kääntää sivua ja miettii, että jos yhden vielä. Ja vielä yhden ja toisen."

Ja tämänkin arvion Google vielä löysi: "Jokainen teksti sisältää arkista elämää tavallisten, mutta omaperäisten ihmisten keskellä ja niihin liittyy havaintoja, kielikuvia ja ilmaisuja, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Väisäsen huumori on osuvien sanojen valinnassa ja siinä, miten hän on se muualta tullut, jonka elämää seurataan uteliaasti, mutta joka kuitenkin hyväksytään täysin kyläläiseksi siinä missä muutkin."

No, kyllä tässä on kehuja kylliksi mille kirjalle tahansa!