Ross Macdonaldin dekkari Blue City - likainen kaupunki (Bookkari, 2009; suom. Jorma-Veikko Sappinen) ilmestyi alunperin 1947. Kirja kuvastelee toisesta maailmansodasta palanneen 22-vuotiaan sotilaan tuntoja. Johnny Winter saa kuulla isänsä kuolleen, ja lähtee etsimään syyllistä läpikohtaisin korruptoituneessa kaupungissa.
Kirja on lyhyt ja intensiivinen. Macdonald paneutuu amerikkalaisen elämänmenon pimeyteen: korruptioon joka manipuloi niin poliitikot, poliisin kuin virkamiehetkin pelinappuloiksi hämäräperäisten bisnesmiesten pelissä. Winter etsii totuutta tapahtuneeseen päivin öin, tuskin hengähtämättä, joutuen niin gansterien kuin poliisinkin takaa-ajamaksi; tosin näillä kahdella porukalle ei suurta eroa kaupungissa ole.
Joissakin Macdonaldin kirjoissa on lukijan yllättävää lyyristä maalailua, mutta tässä kirjassa sitä ei ole juuri ollenkaan. Teos on suurimmaksi osaksi dialogia, jonka avulla kaikki olennainen tuodaan esille, niin kaupungin nykytila kuin Winterin isän murhan taustatkin. Dialogin lisäksi on jonkin verran nasevaa toimintaa, mutta sen Macdonald hoitaa hyvin eleettömästi, minimalistista sanomista käyttäen, sijoittaen ison osan toimintaa dialogiin tai rivien väliin.
Onko Macdonaldin kuvaamalla korruptoituneella amerikkailaisella yhteiskunnalla vastineensa todellisuudessa? Kai täytyy olla, ei tämmöistä sanomisen pakkoa ja intoa tyhjästä voi syntyä. Tuntuu joka tapauksessa siltä, että Macdonald kykenee kirjassaan sanomaa jotain olennaista tästä järjestelmästä jota pidettiin maailman vahvimpana taloutena ainakin vielä jonkin aikaa sitten.
Otetaan vielä tähän loppuun lainaus kirjasta: "Pistooli putosi hänen kädestään ja jäi kiiltävänä matolle. Jarrut kirskahtivat kadun reunassa ulkona ja auton ovi läimähti. Kun katsoin [...] kasvoja, niiden ilmettä alkoi muuttaa suru tai jokin muu voimakas tunne."
Tekstit
47 Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi
13 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti