Puun ja kuoren välissä

Kirja kaikkien sodasta kaikkia vastaan, sellainen on professori Matti Nuortevan tietokirja Puun ja kuoren välissä - Kaarnakuoriaisten eloyhteisöjen elämää (Maahenki, 2010). Kyseessä on puiden kuolema: kaarnakuoriaiset ovat metsiemme pahimmat tuhohyönteiset.

Nuorteva kirjoittaa mukaansa tempaavasti, taitavasti aihettaan eri näkökulmista lähestyen. Maallikko saa kirjasta aimo annoksen tietoa metsien ja puiden elämästä, ja osaa kirjan luettuaan havaita merkkejä kaarnakuoriaisten muuten piilossa tapahtuvasta toiminnasta vaikkapa pihapiirin puissa.

Nuorteva kirjoittaa: "Vaikka kirjan tiedot perustuvat tieteellisiin tosiasioihin, niin esitystapa on koetettu saada mahdollisimman kansanomaiseksi. Olen esimerkiksi suomentanut monia hyönteisten tieteellisiä nimiä."

(Sivuhuomautus: kirjan teksti on pääosin huoliteltua, mutta muutamia pikkuvirheitä löytyy, esimerkiksi yllä lainatusta kohdasta puuttui piste viimeisen lauseen lopusta.)

Kaarnakuoriaiset ja niiden eliöyhteisö (sienirihmastot ja muut hyönteiset jne.) muodostavat kiehtovan kokonaisuuden. On hienoa, että nyt on suomeksi saatavilla kaarnaakuoriaisista yleisteos, joka nostaa aiheen tunnettuvuutta ja samalla ehkä myös lisää kiinnostusta metsien ekosysteemeihin yleisemminkin.

Näin jälkikäteen muistan aika ajoin ihmetelleeni puiden kaarnan päällä olevia purukasoja tai puun kuoreen porattuja reikiä. Nyt ymmärrän selvemmin mistä on kyse. Toki on niin, että päällepäin ei välttämättä näy että kaarnakuoriaiset ovat puuhun iskeneet, sillä silmin havaittavat vaikutukset ilmenevät usein melkoisella viiveellä.

Puut eivät toki ole voimattomia kaarnakuoriaisia vastaan, ja terve puu pystyy yleensä torjumaan hyökkäykset. Puu käyttää pihkaa, mahlaa ja muita puolustuskeinojaan tunkeutujia vastaan, ja yleensä menestyksekkäästi. Mutta kuivuus tai hakkuut voivat heikentää puiden vastustuskykyä, jolloin puu joutuu antautumaan ja kuolee.

Eräänä yksityiskohtana mainittakoon sienet: "Kaarnakuoriaiset kuljettavat mukanaan joko tahtomattaan tai tarkoituksella monenlaisia sieniä kuvioihinsa. Kuoriaisten ulkokuoressa on monenlaisia kuoppia, joihin pesiytyy syömäkuvioissa eläviä mikrobeja."

Sienien hyödyntäminen voi olla hyvin pitkälle kehittynyttä: "Aikuisen [tikas]kuoriaisen etujalkojen tyvessä ovat erikoisessa ruumiin onkalossa öljyä sisältävät pussit. Kun uusi aikuinen kuoriainen ulos pyrkiessään syksyllä ryömii käytävässä, täyttyvät nämä säiliöt tunelin reunoilla olevilla sienten itiöillä. Kuoriaisten talvehtimispaikoissa itiöt eivät idä öljyssä, mutta säilyvät kuitenkin hengissä. Kun kuoriainen sitten keväällä kaivaa uutta käytäväänsä puuaineeseen, jalat joutuvat ankaraan työhön. Samalla pusertuu itiöitä sisältävää öljyä käytävään."

Aivan erinomainen tiedekirja!